Fibromyalgian oireet – mitä fibromyalgia on ja miltä se tuntuu?

Mikä on fibromyalgia?

Fibromyalgia on krooninen sairaus, joka aiheuttaa laaja-alaista tuki- ja liikuntaelimistön kipua sekä muita moninaisia oireita. Se luokitellaan usein toiminnalliseksi häiriöksi, mikä tarkoittaa, että oireet heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua, mutta mitään yksittäistä vauriota tai tulehdusta ei löydy selittämään oireita. Fibromyalgia luetaan niin sanottuihin toiminnallisiin sairauksiin, joissa elimistön toiminnan säätely on häiriintynyt. Samaan joukkoon kuuluvat esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymä, krooninen väsymysoireyhtymä ja levottomat jalat – näissä kaikissa oireet ovat todellisia, vaikka elimissä ei ole rakenteellista vikaa. Fibromyalgiaan liittyvä kipu ei johdu esimerkiksi lihas- tai nivelvammasta, vaan taustalla on hermoston tapa käsitellä kipuviestejä poikkeavalla tavalla. Tämän vuoksi fibromyalgian oireet voivat olla hyvin todellisia ja voimakkaita, vaikka elimistöstä ei löydy näkyvää syytä kivulle.

Fibromyalgia on yllättävän yleinen. Arvioiden mukaan siitä kärsii noin 2–4 prosenttia väestöstä maailmanlaajuisesti. Joidenkin tutkimusten mukaan suomalaisista noin 4 %:lla on fibromyalgia. Useimmat fibromyalgiaan sairastuvat ovat keski-ikäisiä aikuisia, mutta tauti voi esiintyä kaikenikäisillä, myös nuorilla. Naisilla fibromyalgia on selvästi yleisempi kuin miehillä – naispotilaita on noin 2–3 kertaa enemmän. Tarkkaa syytä sukupuolierolle ei tiedetä, mutta mahdollisia selityksiä ovat hormonaaliset tekijät (esimerkiksi vaihdevuosiin liittyvät muutokset) ja se, että naiset hakeutuvat herkemmin hoitoon oireidensa vuoksi. Fibromyalgia on myös yksi yleisimmistä pitkäkestoisen kivun syistä: sen arvioidaan olevan toiseksi yleisin syy kroonisiin tuki- ja liikuntaelinkipuihin heti nivelrikon jälkeen. Fibromyalgia tunnetaan kansainvälisesti samalla nimellä (ruotsiksi fibromyalgi, englanniksi fibromyalgia), ja sen diagnoosi perustuu yhteneviin kriteereihin eri maissa.

Onko fibromyalgia perinnöllinen?

Fibromyalgian tarkka syy on edelleen mysteeri, mutta tutkimukset viittaavat perinnöllisen alttiuden olevan merkittävä tekijä. Fibromyalgia ja perinnöllisyys liittyvät toisiinsa siten, että suvuittain nähdään tavallista enemmän fibromyalgiaa tai muita samankaltaisia kipuoireyhtymiä. Arvioiden mukaan geenit voivat selittää jopa noin puolet fibromyalgiaan sairastumisen riskistä. Toisin kuin yksittäiseen geeniin pohjautuvat perinnölliset sairaudet, fibromyalgia ei kuitenkaan periydy suoraviivaisesti, vaan alttius välittyy polygeenisesti – monen eri geenin yhteisvaikutuksena. Tämä tarkoittaa, että henkilö voi periä hermoston yliherkkyyteen liittyviä piirteitä, jotka lisäävät riskiä sairastua, mutta tarvitaan myös muita laukaisevia tekijöitä ennen kuin fibromyalgia puhkeaa.

Miten fibromyalgia alkaa? Laukaisevat tekijät

Monilla potilailla herää kysymys: “Miten fibromyalgia alkoi kohdallani?” Fibromyalgian puhkeaminen on usein yhdistelmä perinnöllistä alttiutta ja ulkoisia stressitekijöitä. Tyypillisesti fibromyalgia alkaa asteittain, mutta joskus se voi käynnistyä selvän laukaisevan tapahtuman jälkeen. Fibromyalgian laukaisevat tekijät voivat olla sekä fyysisiä että henkisiä:

• Fyysiset traumat: Tapaturma tai leikkaus voivat edeltää fibromyalgian oireiden alkua. Esimerkiksi liikenneonnettomuuden tai leikkauksen jäljiltä osa ihmisistä alkaa kärsiä kaiken kattavasta kivusta.
• Infektiot: Jotkut virus- tai bakteeriinfektiot saattavat laukaista fibromyalgian. On raportoitu tapauksia, joissa vaikea virusinfektio (kuten influenssa tai jopa COVID-19) on toiminut lähtölaukauksena oireiden kehittymiselle.
• Hormonaaliset muutokset: Elämänvaiheet, kuten synnytys tai vaihdevuodet, voivat toimia stressitekijöinä. Joillakin naisilla fibromyalgia on puhjennut raskauden jälkeen tai vaihdevuosien kynnyksellä, mahdollisesti kehon kuormituksen ja hormonaalisen muutoksen yhteisvaikutuksesta.
• Pitkäkestoinen stressi: Pitkittynyt henkinen kuormitus, esimerkiksi työuupumus, ihmissuhdeongelmat tai jatkuva huoli, voi osaltaan altistaa fibromyalgialle. Fibromyalgiaa onkin kuvattu eräänlaiseksi kehon hätähuudoksi tilanteessa, jossa kuormitustekijöitä on kasaantunut yli sietorajan.
• Traumaattiset kokemukset: Psyykkiset traumat, erityisesti lapsuudessa koetut vaikeat asiat (kuten koulukiusaaminen tai kaltoinkohtelu), voivat jättää jälkensä kehon stressijärjestelmään. Tuore suomalainen väitöstutkimus (2023) havaitsi, että lapsuuden negatiiviset tapahtumat olivat merkittävässä yhteydessä fibromyalgian kehittymiseen. Tämä viittaa siihen, että varhaiset stressitekijät saattavat herkistää hermostoa krooniseen kipuun myöhemmin elämässä.
• Autoimmuunisairaudet: Jo diagnosoitu pitkäaikainen sairaus, esimerkiksi reumasairaus (kuten nivelreuma tai Sjögrenin syndrooma), voi joskus edeltää fibromyalgian puhkeamista. Fibromyalgia esiintyykin melko usein muiden reumaattisten sairauksien rinnalla.
• Muut tekijät: Riittämätön tai huonolaatuinen uni, ylipaino ja vähäinen liikunta on tunnistettu altistaviksi tekijöiksi fibromyalgialle. Myös mielialatekijät kuten masennus tai toivottomuuden tunne voivat ruokkia oireyhtymän kehittymistä.

On tärkeää huomata, että fibromyalgian syntyessä kyse on yleensä usean tekijän yhteisvaikutuksesta. Keho ikään kuin “ylikuormittuu” – hermoston kipukynnys laskee ja normaali palautumiskyky häiriintyy. Joskus fibromyalgia voi alkaa melko yhtäkkiä, mutta useammin ihmiset jälkikäteen tunnistavat vuosien varrella kertyneitä stressi- ja kiputekijöitä ennen diagnoosia.

Fibromyalgian oireet

Moni kysyy, miten fibromyalgia oireilee arkielämässä. Fibromyalgian oirekuva on hyvin monimuotoinen. Yleisin ja hallitsevin oire on laaja-alainen kipu, joka voi esiintyä lähes missä tahansa päin kehoa. Kivun lisäksi potilaat kärsivät usein syvästä väsymyksestä sekä erilaisista muitakin kehon toimintoja koskevista oireista. Seuraavassa käydään läpi tyypillisimpiä fibromyalgian oireita osa-alueittain.

Miltä fibromyalgia tuntuu?

Fibromyalgiaa sairastavat kuvaavat tuntemuksiaan usein sanomalla, että “joka paikkaa särkee ja väsyttää”. Tämä lause kiteyttää kaksi keskeistä tunnetta: jatkuvan kivun ja musertavan uupumuksen. Fibromyalgia kipu voi tuntua monenlaisena:

• Toisilla kipu on jäytävää ja jomottavaa särkyä lihaksissa (“lihassärkyä”), ikään kuin olisi jatkuva tulehdus päällä.
• Moni kuvailee kipua myös polttavaksi tai viiltäväksi; jopa kevyt kosketus iholla saattaa tuntua polttavalta kivulta (ilmiö tunnetaan allodyniana).
• Kipu voi olla paikoin kolottavaa, toisaalla terävää. Potilaat saattavat kokea, että kipu “vaeltaa” paikasta toiseen – joskus outoja kipuja ympäri kehoa ilmaantuu ilman ennustettavaa kaavaa.
• Fibromyalgian kipu voi muistuttaa lihasarkuutta rankan liikunnan jälkeen, mutta se ei mene ohi levolla niin kuin normaalisti lihaskipu menisi.

Eräs suomalainen fibromyalgiapotilas on kuvaillut, kuinka pahimpina aikoina jopa kengännauhojen sitominen oli mahdotonta sormiensa kivun ja heikkouden vuoksi. Kipu ja uupumus voivat siis yhdessä lamauttaa toimintakykyä: arkiaskareet tuntuvat ylivoimaisilta, kun keho vastustaa jokaista liikettä.

Jatkuva laaja-alainen kipu ja fibromyalgian kipupisteet

Laaja-alainen krooninen kipu on fibromyalgian ydin. Se tarkoittaa, että kipua esiintyy samanaikaisesti useissa kehon osissa, sekä kehon oikealla että vasemmalla puolella, niin ylä- kuin alaruumiissakin. Kipu paikantuu etenkin lihaksiin, jänteisiin ja niveliin. Tyypillisesti fibromyalgiassa lihakset ja nivelet tuntuvat aroilta paineltaessa – keho on “kosketusarka”. Vanhemmissa diagnostiikkakriteereissä tunnettiin niin sanotut fibromyalgian kipupisteet (tender points), joita on 18 tiettyä kehon pistettä. Näihin pisteisiin kuuluvat esimerkiksi niskan ja hartioiden alue, kyynärpäät, lantion seutu ja polvet – symmetrisesti molemmin puolin kehoa. Aiemmin edellytettiin, että vähintään 11/18 pisteestä on paineltaessa arkoja, jotta fibromyalgia voitaisiin todeta. Nykyään diagnoosi ei edellytä näiden tiettyjen pisteiden testausta, mutta useimmilla fibromyalgiapotilailla on silti havaittavissa arkuutta näissä klassisissa kohdissa, samoin kuin yleistä kivuliaisuutta koko kehon alueella.

Fibromyalgiaan liittyvä kipu voi ilmetä myös esimerkiksi:

• Jalkasärkynä: Monilla potilailla jalat ovat erityinen murheenkryyni – pohkeita, reisiä tai sääriä voi särkeä ilman selvää syytä. Fibromyalgia ja jalkasärky liittyvät usein yhteen siten, että pitkään paikallaan oleminen tai vastaavasti pidempään kävely voi laukaista jalkoihin vihlovan kivun. Joillakin on myös levottomat jalat -oireita, eli epämiellyttävä pakottava tunne liikutella jalkoja etenkin öisin.
• Selkä- ja niskakipuna: Krooninen selkä tai niskakipu on yleistä fibroa sairastavilla. Fibromyalgia voikin olla taustasyynä silloin, kun koko selkärangan alue on kivulias ilman esimerkiksi välilevytyrää.
• Päänsärkynä: Jatkuva jännitysniska ja hartiajännitys voivat johtaa päänsärkyyn. Monilla fibro-potilailla esiintyy migreeniä tai jännityspäänsärkyä osana oireistoa.

Ominaista fibromyalgian kivulle on myös aaltoilevuus: oireiden voimakkuus vaihtelee päivittäin tai kausittain. Välillä kivut voivat hieman lievittyä, sitten taas yltyä esimerkiksi fyysisen rasituksen tai stressin vuoksi. Ulkoiset tekijät, kuten sään kylmyys tai kosteus, voivat joidenkin kokemusten mukaan pahentaa kolotuksia.

Uupumus, unihäiriöt ja muut oireet

Pelkkä kipu olisi jo riittävän kuormittavaa, mutta fibromyalgiaan liittyy lähes aina myös selittämätön uupumus. Potilas voi nukkua yöunet, mutta herää silti väsyneenä – ikään kuin ei olisi nukkunut juuri lainkaan. Tyypillistä on, että väsymys alkaa jo aamulla herätessä ja jatkuu koko päivän ajan. Yöuni on fibro-potilailla usein katkonaista ja kevyttä; he kärsivät unihäiriöistä, kuten vaikeudesta pysyä unessa tai liian varhaisesta heräämisestä. Uni ei virkistä normaalisti, mistä seuraa päivällä voimakas päiväväsymys sekä jopa tokkurainen olo.

Kipujen ja väsymyksen ohella fibromyalgiaan kuuluu joukko muita oireita monista kehon järjestelmistä:

• Kognitiiviset oireet: Moni kuvaa kärsivänsä “aivosumusta” eli keskittymis- ja muistivaikeuksista. Ajatus katkeilee, asioita unohtuu herkästi ja uuden oppiminen saattaa tuntua tahmealta. Tämä kognitiivinen sumuisuus on seurausta osin huonosta unesta ja jatkuvasta kivusta, jotka molemmat haittaavat aivojen toimintaa.
• Mielialaoireet: Krooninen kipu ja voimattomuus voivat ymmärrettävästi johtaa mielialan laskuun. Fibromyalgiaan voikin liittyä masennusta ja ahdistuneisuutta. On joskus haastavaa erottaa, onko masennus fibromyalgian seuraus vai erillinen rinnakkaisongelma – usein ne ruokkivat toisiaan. Lisäksi jatkuva kipu voi tehdä ihmisestä ärtyisän tai alavireisen.
• Autonomisen hermoston oireet: Fibrossa kehon autonominen hermosto on usein epätasapainossa. Tämän vuoksi voi ilmetä sydänoireita (sydämentykytystä, rytmihäiriön tunnetta), huimausta asentoa vaihtaessa, lämmönsäätelyn häiriöitä (helposti tulee liian kuuma tai kylmä) sekä herkistymistä ulkoisille ärsykkeille. Esimerkiksi kirkkaat valot, kovat äänet tai voimakkaat hajut voivat häiritä fibromyalgiaa sairastavaa tavallista enemmän.
• Suolisto- ja virtsatieoireet: Fibromyalgiaan liittyy usein toiminnallisia sisäelinvaivoja. Yleisiä ovat ärtyvän suolen oireyhtymän kaltaiset vaivat: vatsakivut, turvotus, ilmavaivat ja vaihtelevat suolen toiminnan häiriöt. Myös tiheä virtsaamistarve tai virtsarakon kipu voi kiusata, etenkin ilman viitteitä tulehduksesta. Naisilla esiintyy usein tavanomaista voimakkaampia kuukautiskipuja.
• Puutumiset ja muut neurologiset tuntemukset: Jotkut fibromyalgiapotilaat tuntevat raajoissaan puutumista tai pistelyn tunnetta (parestesiat). Esimerkiksi sormet ja varpaat voivat ajoittain tuntua puutuvan ilman selvää syytä. Myös epämääräinen heikkouden tunne raajoissa voi liittyä fibroon.
• Lihasjäykkyys: Aamuisin tai pitkään yhdessä asennossa olon jälkeen fibromyalgiaa sairastava voi tuntea koko kehon jäykäksi. Liikkeelle lähtö voi olla takkuista kehon vastustellessa. Tämä jäykkyys yleensä vähän helpottaa liikkumisen myötä, mutta voi palata levon jälkeen.
• Lämpötilan ja sään vaikutus: Monet fibropotilaat kertovat, että kylmä tai kostea sää pahentaa oireita, kun taas lämpö (esimerkiksi sauna tai lämpimät suihkut) saattaa tuoda hetkellistä helpotusta lihaskipuihin. Tästä syystä jotkut fibromyalgiaa sairastavat suosivat lämpöhoitoja osana itsehoitoa.

Kaikkien näiden oireiden yhdistelmä vaihtelee yksilöllisesti. Yhdellä potilaalla korostuvat ehkä suolistovaivat ja päänsärky, toisella masennus ja huimaus, kolmannella kaikki lievempinä. Oireet voivat myös muuttua ajan myötä: esimerkiksi stressaavassa elämäntilanteessa sekä kipu että muut oireet yleensä pahenevat, kun taas rauhallisempana aikana ne voivat hieman helpottaa.

Fibromyalgian oireet naisilla ja miehillä

Fibromyalgia diagnosoidaan naisilla huomattavasti useammin kuin miehillä, mutta on tärkeää todeta, että miehetkin voivat sairastua fibromyalgiaan. Oirekuva on molemmilla sukupuolilla pohjimmiltaan samanlainen: laaja-alainen kipu, väsymys ja muut edellä kuvatut oireet. Joitakin eroja on kuitenkin raportoitu:

• Naiset saattavat kokea voimakkaampia hormonaalisia vaikutuksia oireisiin. Esimerkiksi kuukautiskierto, ehkäisypillerit tai vaihdevuodet voivat joidenkin naisten kohdalla muuttaa kivun intensiteettiä tai väsymyksen tasoa. Moni nainen on huomannut fibromyalgiakipujen pahenevan kuukautisten aikaan.
• Raskaus voi tilapäisesti muuttaa fibromyalgian kulkua – joillakin odottavilla äideillä oireet lievittyvät hormonimuutosten myötä, toisilla ne taas voivat pahentua. Raskauden jälkeen, synnytyksen rasituksen ja vauva-ajan valvomisten seurauksena, fibromyalgia saattaa joillakin aktivoitua entisestään.
• Miehillä fibromyalgia jää luultavasti usein tunnistamatta. Koska sairaus leimataan herkästi “naisten vaivaksi”, miespotilas voi kohdata ennakkoluuloja tai hänen oireensa saatetaan yrittää selittää muilla syillä. Kuitenkin miehillä, joilla fibro todetaan, oireet – kivut, uupumus, kognitiiviset ongelmat – ovat aivan yhtä aitoja ja hankalia. Joissain tutkimuksissa on löydetty viitteitä, että miehillä kivun voimakkuus saattaisi keskimäärin olla hieman lievempi, mutta toisaalta heillä voi olla enemmän työkykyyn liittyviä haasteita kivun takia. Erot eivät ole yksiselitteisiä.
• Yksi havainto on, että fibromyalgiaa sairastavat naiset ovat usein luonteeltaan tunnollisia ja vastuunkantajia. Tämä ei tietenkään koske kaikkia, mutta asiantuntijat ovat pohtineet, voisiko taipumus kuormittaa itseään liikaa osaltaan selittää naisten korkeampaa sairastavuutta.

Kaiken kaikkiaan fibromyalgian oireet naisilla eivät lääkärin näkökulmasta ole erilaiset kuin miehillä – diagnoosikriteerit ovat samat. Kuitenkin sairauden kokemusmaailma voi erota hieman sen mukaan, kohtaako potilas ympäristössään ymmärrystä. Esimerkiksi miesfibromyalgiapotilas saattaa joutua tekemään enemmän töitä saadakseen läheiset tai jopa terveydenhuollon vakuuttuneeksi siitä, että hänen kipunsa ovat todellisia.

Fibromyalgian diagnosointi

Fibromyalgian toteaminen ei perustu mihinkään yksittäiseen laboratoriotestiin, vaan lääkärin tekemään kokonaisharkintaan oireiden perusteella. Diagnoosi edellyttää, että potilaalla on ollut vähintään kolmen kuukauden ajan laaja-alaista kipua (koko kehossa, sekä oikealla että vasemmalla puolella, sekä ylä- että alavartalossa). Lisäksi on tyypillistä, että tutkimuksessa löytyy edellä mainittua kosketusarkuutta lihaksissa ja nivelissä, vaikkakaan tiettyjen “kipupisteiden” lukumäärää ei enää lasketa virallisesti. Mitkään kuvantamistutkimukset (esimerkiksi röntgen- tai magneettikuvaukset) eivät fibromyalgiassa yleensä osoita poikkeavaa, mikä on yksi syy siihen, miksi diagnoosi perustuu oireisiin eikä löydöksiin. Lääkäri varmistaa samalla, ettei jokin muu sairaus selitä oireita paremmin. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta tai tulehduksellinen reumasairaus pitää sulkea pois. Tyypillisiä verikokeita ovat perusverenkuva, tulehdusarvot (CRP ja senkka) sekä kilpirauhaskokeet, joilla etsitään vaihtoehtoisia selityksiä oireille.

Fibromyalgian diagnosointi voi olla haastavaa ja valitettavasti monilla potilailla kuluu vuosia ennen kuin oikea syy monille oireille löytyy. Sairaus on kuitenkin nykyään yleisesti tunnustettu lääketieteelliseksi tilaksi. Jos omalla lääkärillä ei ole kokemusta fibromyalgiasta, voi tarvittaessa hakeutua esimerkiksi reumatologin, fysiatrian tai neurologin arvioon, jotta diagnoosi varmistuu. Fibromyalgiaa on joskus kutsuttu ”viimeiseksi poissulkudiagnoosiksi”, koska sitä on harkittu vasta kun kaikki muut selitykset on suljettu pois. Vaikka nykyisin fibromyalgia tunnustetaan selkeästi todelliseksi sairaudeksi, osa potilaista kohtaa yhä ennakkoluuloja tai vähättelyä oireidensa suhteen. Tilanne on kuitenkin parantumaan päin tietoisuuden lisääntyessä.

Nykyisin käytetään usein apuna oirekyselylomaketta fibromyalgian diagnosoinnissa. Kyselyssä kartoitetaan “fibromyalgia-pisteet” kahdella osa-alueella:

• WPI (Widespread Pain Index): Potilas merkitsee kehonkaavioon kaikki alueet, joissa on kokenut kipua viimeisen viikon aikana. Mitä useammassa kehon osassa kipua on, sitä korkeampi WPI-pistemäärä tulee (0–19 pistettä).
• SS (Symptom Severity score): Potilas arvioi muiden oireiden (väsymys, univaikeudet, kognitiiviset ongelmat) voimakkuutta asteikolla 0–3 sekä merkitsee, onko esiintynyt muita yleisiä oireita (esim. päänsärkyä, suolisto-oireita). Näistä muodostuu toinen pistemäärä (0–12 pistettä).

Oirekyselyn tulos on fibromyalgialle viitteellinen, jos WPI + SS -yhteispistemäärä ylittää tietyn rajan (nykykriteereissä yleensä ≥ 13) ja oireita on jatkunut riittävän pitkään. Lisäksi edellytetään, että oireet eivät johdu muusta sairaudesta. Lääkärin tutkimus sisältää usein myös kehon herkkien arkuuspisteiden tunnustelun. Tyypillisesti fibromyalgiaa sairastavilla todetaan painoarkuutta tietyissä jänteiden kiinnityskohdissa ympäri kehoa. Uudet diagnostiset kriteerit eivät kuitenkaan enää vaadi arkuuspisteiden tunnustelua sairauden toteamiseksi.

Fibromyalgia voi esiintyä itsenäisenä oireyhtymänä tai yhdessä muiden sairauksien kanssa. Monella potilaalla on samanaikaisesti jokin muu krooninen sairaus tai terveydellinen ongelma, esimerkiksi nivelrikko, kulumaselkäkipuja, autoimmuunitulehdus, kilpirauhasen vajaatoiminta tai vaikkapa masennus. Näiden sairauksien hyvä hoito on tärkeää, jotta fibromyalgian oireet eivät pahene muiden vaivojen vuoksi – esimerkiksi aktiivinen nivelrikko tai hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta voivat lisätä kehon kipuja ja väsymystä.

Fibromyalgian hoito

Fibromyalgiaan ei valitettavasti ole olemassa mitään yksittäistä parantavaa pilleriä. Hoito suunnitellaan yleensä yksilöllisesti ja sisältää useita menetelmiä. Koska fibromyalgia vaikuttaa laajasti elämään, sen hoito pyritään suunnittelemaan kokonaisvaltaisesti. Usein fibromyalgiaa sairastavalla on myös muita sairauksia, kuten nivelrikkoa, masennusta tai kilpirauhasen vajaatoimintaa. Näiden hyvä hoito on tärkeää, jotta fibromyalgian oireet eivät pahene muiden vaivojen vuoksi. Fibromyalgia hoito painottuu vahvasti lääkkeettömiin keinoihin, mutta lääkehoidolla on paikkansa erityisesti vaikeimpien oireiden lievittämisessä. Seuraavaksi käsitellään sekä lääkitystä että kotikonsteja fibromyalgiaan.

Fibromyalgia lääkitys – mikä on paras lääke fibromyalgiaan?

Fibromyalgiaan ei ole olemassa yhtä kaikille parhaiten toimivaa lääkettä, koska oireiden kirjo vaihtelee ja ihmiset reagoivat lääkkeisiin eri tavoin. On kuitenkin olemassa muutamia lääkeryhmiä, joista moni fibropotilas hyötyy. Yleensä lääkehoito pyritään yhdistämään aina muuhun hoitoon (esim. liikuntaan ja itsehoitoon) parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.

• Masennuslääkkeet kipuun: Tietyt masennuslääkkeet auttavat myös kipuun ja unihäiriöihin hermostollisen vaikutuksensa ansiosta. Erityisesti pieninä annoksina otettavat trisykliset masennuslääkkeet (esim. amitriptyliini 10–30 mg illalla) ovat perinteinen fibromyalgian hoitomuoto. Amitriptyliini voi parantaa unen laatua ja lievittää kipua. Jos siitä tulee liikaa päiväaikaista väsymystä, voidaan käyttää samantapaista lääkettä kuten nortriptyliiniä.
• SNRI-lääkkeet: Serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät (SNRI) ovat masennuslääkkeitä, joilla on kipua lievittävä vaikutus monilla potilailla. Näihin kuuluvat duloksetiini ja milnasipraani, jotka tutkimuksissa on todettu tehokkaiksi fibromyalgian kivun hoidossa. Myös venlafaksiinia (toinen SNRI-tyyppinen lääke) voidaan joskus käyttää. SNRI-lääkkeet voivat auttaa sekä kipuun että joillakin myös uupumukseen jossain määrin. Näiden lääkkeiden kipua lievittävä vaikutus ilmenee yleensä 2–4 viikossa täyden annoksen saavuttamisen jälkeen.
• Neuropaattiset kipulääkkeet: Fibromyalgian taustalla on hermoston herkistymistä, joten lääkkeet, jotka on kehitetty hermoperäisen kivun hoitoon, voivat auttaa. Pregabaliini (tunnetaan kauppanimellä Lyrica) on alun perin epilepsialääke, jolla on osoitettu olevan hyötyä fibromyalgian kivun ja unihäiriöiden lievittämisessä. Myös gabapentiiniä käytetään joskus samassa tarkoituksessa. Näiden lääkkeiden vaikutusmekanismi on rauhoittaa yliaktiivisia hermoradoita. Pregabaliinin etuna on, että sen vaikutus voi alkaa melko nopeasti jo pienellä annoksella.
• Muut lääkkeet: Joissakin tapauksissa lääkäri voi kokeilla muita keinoja. Esimerkiksi tramadoli on heikko opioidi, joka myös nostaa serotoniinin ja noradrenaliinin tasoa, ja se voi tuoda helpotusta osalle potilaista vaikeissa kiputilanteissa – tosin opioideja käytetään fibromyalgiassa varoen riippuvuusriskin ja heikon tehon vuoksi. Lihasrelaksantit (lihasrentouttavat lääkkeet) kuten syklobentsapriini (ei Suomessa yleisesti saatavilla) tai tisanidiini voivat joillekin auttaa nukkumaan paremmin ja lievittää kipua. Joissakin tutkimuksissa on kokeiltu myös matala-annoksista naltreksonia (LDN) fibromyalgiaan; osa potilaista on saanut siitä apua kipuihin ja väsymykseen, mutta tämä hoito on vielä kokeellinen ja lisätutkimusta tarvitaan.
• Mielialalääkitys: Jos fibromyalgiaan liittyy merkittävä masennus tai ahdistuneisuus, näiden hoito on tärkeää myös fibromyalgiaan. SSRI-lääkkeet (esim. essitalopraami, sertraliini) eivät tutkimusten mukaan juuri vähennä fibrokipua, mutta niitä voidaan käyttää masennuksen hoitoon. Jos SNRI-lääkkeet eivät sovi ja potilaalla on hoitoa vaativa masennus, SSRI-lääkehoitoon voidaan yhdistää myös pieni annos amitriptyliiniä illalla.
• Kipulääkkeet: Tavanomaiset käsikauppalääkkeet, kuten parasetamoli tai tulehduskipulääkkeet (ibuprofeeni, naprokseeni ym.), tehoavat yleensä huonosti fibromyalgian kipuun. Tämä johtuu siitä, että fibrokipu ei johdu kudostulehduksesta. Kuitenkin jos potilaalla on myös esimerkiksi nivelrikon aiheuttamaa kipua, näistä lääkkeistä voi olla hyötyä siihen osaan kipua. Vahvoja opioidikipulääkkeitä (kuten oksikodoni, morfiini) ei suositella fibromyalgiaan, sillä ne eivät yleensä tuo merkittävää apua ja voivat aiheuttaa riippuvuutta.

Yhteenvetona, paras lääke fibromyalgiaan on usein kahden tai useamman lääkkeen yhdistelmä, joka valitaan potilaan pääasiallisten oireiden mukaan. Esimerkiksi unta parantamaan voidaan ottaa illalla pieni annos amitriptyliiniä ja päivällä kivun hallintaan duloksetiinia. Lääkehoidon tavoitteena on lievittää oireita sen verran, että potilas pystyy harjoittamaan itsehoitokeinoja ja elämään mahdollisimman normaalia elämää.

Fibromyalgiaa sairastavat ovat usein herkkiä lääkkeiden haittavaikutuksille, joten lääkitykset aloitetaan yleensä hyvin pienillä annoksilla ja nostetaan hitaasti. Lääkehoidon vaikutuksia pitää seurata yhdessä lääkärin kanssa ja tarvittaessa tehdä muutoksia.

Kotikonsteja fibromyalgiaan: itsehoito ja elämäntavat

Koska lääkehoidon teho on rajallinen, fibromyalgian hoidossa korostuvat lääkkeettömät menetelmät. Itsehoitokeinot ovat turvallisia ja jokaisen ulottuvilla, ja niiden avulla moni fibromyalgiaa sairastava pystyy hallitsemaan oireitaan paremmin. Tässä on listattuna keskeisiä keinoja:

• Säännöllinen liikunta: Liikunta on hoidon kulmakiviä, vaikka aluksi se voi tuntua paradoksaaliselta “liikkua, kun kerran sattuu”. Tutkimukset osoittavat, että sekä aerobinen kestävyysliikunta että lihasvoimaharjoittelu vähentävät fibromyalgiaan liittyvää kipua ja uupumusta sekä parantavat toimintakykyä ja elämänlaatua. Liikunta vapauttaa endorfiineja, nostaa kipukynnystä ja kohentaa mielialaa. Tärkeää on aloittaa maltilla: esimerkiksi lyhyillä 5–10 minuutin kävelylenkeillä, kevyellä venyttelyllä tai vesiliikunnalla. Alkuun liikunta saattaa tilapäisesti jopa lisätä särkyjä, mutta tämä väliaikainen lihaskivun paheneminen ei ole vaarallista. Keho tottuu vähitellen. Sopivia lajeja ovat mm. reipas kävely tai sauvakävely, pyöräily, uinti, vesijuoksu, hiihto, jooga, pilates sekä kuntosaliharjoittelu kevyillä painoilla. Tavoitteena on liikkua useampana päivänä viikossa, mutta omaa kehoa kuunnellen – liiallinen rehkiminen kerralla voi kostautua. Pienikin liikunnan lisäys auttaa pitkällä tähtäimellä.
• Lepo ja unen parantaminen: Hyvä uni on fibromyalgiassa ratkaisevan tärkeää, sillä unessa keho palautuu ja kipukynnys nousee. Unenhuolto kannattaa ottaa tosissaan: pyri säännölliseen unirytmiin, rauhoita ilta ilman kirkkaita näyttöjä ja vältä raskasta syömistä myöhään. Kofeiinin, nikotiinin ja alkoholin välttäminen illalla on suositeltavaa. Makuuhuoneen pitäminen viileänä ja pimeänä voi parantaa unta. Jos univaikeudet ovat merkittäviä, pieni annos nukahtamislääkettä tai melatoniinia lääkärin ohjeen mukaan voi tilapäisesti auttaa rytmin kääntämisessä paremmaksi.
• Stressinhallinta: Koska stressi pahentaa fibromyalgiaa, on tärkeää löytää keinoja rentoutumiseen. Kukin rentoutuu omalla tavallaan – toiselle se on luonnossa liikkuminen, toiselle musiikin kuuntelu, kolmannelle meditointi tai hengitysharjoitukset. Jooga, tai chi, mindfulness ja muu meditaatioharjoittelu voivat tutkimusten mukaan vähentää fibromyalgian uupumusta ja parantaa unen laatua. Myös lämpimät kylvyt, sauna ja hieronta voivat rauhoittaa kehoa ja lievittää kipuja hetkellisesti.
• Tasapainota arkea: Fibromyalgian kanssa eläminen on tasapainoilua tekemisen ja levon välillä. On tärkeää välttää ylirasittamista – jos on parempi päivä ja olo on energisempi, moni tekee virheen kuormittamalla itseään liikaa kerralla, mistä seuraa usein oireiden paheneminen seuraavina päivinä. Siksi kannattaa jakaa askareet pienempiin osiin ja levätä välillä ennen kuin on täysin uuvuksissa. Pieni päivälepo tai rentoutushetki iltapäivällä voi auttaa jaksamaan. Toisaalta liiallista paikallaanoloa on myös hyvä välttää, jotta kroppa ei jäykisty liikaa; kevyt jaloittelu tai venyttely tauottaa lepoa.
• Ruokavalio: Mitään erityistä fibromyalgia-ruokavaliota ei ole tieteellisesti vahvistettu, mutta terveellisestä syömisestä on hyötyä yleiskunnolle ja jaksamiselle. Tasapainoinen ruokavalio, jossa on runsaasti vihanneksia, hedelmiä, täysjyviä ja riittävästi proteiinia, antaa keholle tarvittavia ravintoaineita. On hyvä varmistaa myös esimerkiksi D-vitamiinin riittävä saanti, sillä voimakas D-vitamiinin puute voi osaltaan pahentaa lihasheikkoutta ja -kipuja. Jotkut fibropotilaat kertovat saaneensa apua anti-inflammatorisesta ruokavaliosta, jossa vähennetään mm. sokeria, valkojauhoja ja prosessoitua ruokaa ja korostetaan kalaa, kasviksia, pähkinöitä ja hyviä rasvoja (esim. oliiviöljy). Toisilla taas gluteeniton ruokavalio tai FODMAP-ruokavalio (jos on IBS-tyyppisiä vaivoja) on auttanut vähentämään turvotusta ja vatsakipuja. Varmaa dieettiä ei ole, mutta yksilöllisesti kannattaa kokeilla, mitkä ruoka-aineet mahdollisesti pahentavat omaa oloa. Ainakin liiallista sokerin ja alkoholin käyttöä kannattaa välttää, koska ne voivat lisätä kehon matala-asteista tulehdusta ja heikentää unta.
• Painonhallinta: Jos fibromyalgiaa sairastavalla on merkittävästi ylipainoa, kannattaa pyrkiä pudottamaan painoa maltillisesti. Tutkimuksissa on havaittu, että laihtuminen voi lievittää fibromyalgian oireita huomattavasti: kivut voivat vähentyä, unen laatu parantua sekä mieliala kohentua. Painonhallinta onnistuu parhaiten yhdistämällä liikunta ja terveellinen ruokavalio, mutta fibropotilaiden on edettävä lempeästi ja oltava armollisia itselleen tässä prosessissa.
• Lämpö ja kylmähoito: Lämpö rentouttaa lihaksia ja saattaa lievittää kipua. Kokeile esimerkiksi lämpimiä kylpyjä, sauna- tai höyryhuonekäyntejä, kuumavesipulloa tai lämpögeelipakkausta kipeille alueille. Osa saa apua myös kylmästä – kylmägeelipussi tulehtuneen tuntoiseen nivelseutuun tai viileä suihku voi viedä terävimmän kivun tunteen pois. Kokeilemalla selviää, kumpi keino (lämpö vai kylmä) tuo sinulle parhaan avun; joskus niitä voi myös vaihdella tilanteen mukaan.
• Fysioterapia ja hieronta: Asiantunteva fysioterapia voi auttaa laatimaan yksilöllisen harjoitusohjelman, jonka avulla parannetaan liikkuvuutta ja vahvistetaan kehoa turvallisesti. Fysioterapeutti voi myös opastaa sopivissa venyttely- ja rentoutustekniikoissa. Hieronta, vyöhyketerapia tai muut käsittelyt saattavat vähentää lihasjännitystä ja lievittää kipua, jos ne tehdään fibromyalgiaa ymmärtäen. Kaikki eivät siedä voimakasta käsittelyä, mutta kevyt ja hellävarainen hieronta (klassinen hieronta kevyesti toteutettuna) voi rauhoittaa kehoa.
• Kognitiivinen käyttäytymisterapia: KKT ja muut psykoterapeuttiset keinot voivat auttaa käsittelemään sairauden aiheuttamia tunteita ja ajatuksia. Terapiassa voidaan työstää esimerkiksi kipuun liittyvää pelkoa, välttää katastrofiajattelua (“olen aivan rikki enkä pysty mihinkään”) ja etsiä keinoja pitää mieli mukana kuntoutumisessa Tutkimusten mukaan fibropotilaan kipukokemusta voi lievittää, jos oppii suuntaamaan huomion muualle kivusta ja vähentämään kivun herättämää ahdistusta. Toisin sanoen fibromyalgian hoidossa ei keskitytä vain kehoon, vaan myös mieleen – kivun hallinta on osin “elämän hallintaa”.

Nämä kotikonstit ja elämäntapahoidot muodostavat hoidon perustan. Fibromyalgiaa sairastavan kannattaa myös huolehtia sosiaalisesta tuesta: vertaistukiryhmät (esimerkiksi paikalliset fibromyalgia-yhdistykset tai verkkokeskustelut) voivat olla suureksi avuksi. Toisten samassa tilanteessa olevien fibromyalgia kokemuksia kuulemalla voi saada uusia vinkkejä selviytymiseen sekä henkistä tukea ja ymmärrystä. Suomessa toimii aktiivisesti Suomen Fibromyalgia-yhdistys ry, joka tarjoaa vertaistukitoimintaa ja ajantasaista tietoa sairastuneille. Myös kuntoutuslaitokset järjestävät aika ajoin sopeutumisvalmennuskursseja fibromyalgiaa sairastaville (esimerkiksi Kelan tukemia kuntoutuskursseja), joilla saa moniammatillista ohjausta elämäntapojen, liikunnan ja selviytymiskeinojen löytämiseen yhdessä toisten samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa.

Vaikea fibromyalgia ja moniammatillinen hoito

Fibromyalgian vaikeusaste vaihtelee lievästä erittäin vakavaan. Vaikea fibromyalgia tarkoittaa tilannetta, jossa kivut ja uupumus ovat niin voimakkaita, että ne rajoittavat merkittävästi arkea ja työkykyä. Joskus fibromyalgia voi invalidisoida ihmisen joksikin aikaa – esimerkiksi pahassa flare-upissa (oireiden pahenemisjaksossa) potilas ei välttämättä jaksa juuri lainkaan kotitöitä tai sosiaalisia toimia, vaan keskittyy selviytymään päivästä toiseen.

Jos fibromyalgian oireet ovat hyvin hankalia eikä tavanomaisista hoitokeinoista tunnu saavan riittävästi apua, kannattaa hakeutua erikoissairaanhoidon arvioon. Monissa sairaanhoitopiireissä on kipupoliklinikoita, joissa työskentelee moniammatillinen tiimi (lääkäreitä, fysioterapeutteja, psykologeja, toimintaterapeutteja). Tällainen tiimi voi laatia kokonaisvaltaisen kuntoutussuunnitelman vaikeaoireiselle potilaalle. Moniammatilliseen kuntoutukseen voi kuulua esimerkiksi:

• Lääkityksen hienosäätö (esim. uusien lääkekokeilujen arviointi, puudutepistokset joihinkin kipupisteisiin tarvittaessa).
• Fysioterapian yksilöllinen ohjelma, jossa huomioidaan potilaan rajoitteet ja vahvuudet. Tarvittaessa fysioterapeutti voi opettaa keinoja liikkua kivun kanssa turvallisesti (esim. allasterapia, rentoutusharjoitukset).
• Työfysioterapeutin tai toimintaterapeutin arviot siitä, miten työelämässä tai kotona voi tehdä mukautuksia (ergonomia, apuvälineet, työn kevennys, aikataulujen jousto), jotta toimintakyky säilyy mahdollisimman hyvänä.
• Psykologin tai psykoterapeutin tuki selviytymiskeinojen vahvistamisessa, unettomuuden hallinnassa ja mielialaoireiden käsittelyssä.
• Kuntoutuskurssit, joilla potilas saa sekä tietoa sairaudesta että vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta.

Vaikeassa fibromyalgiassa myös sosiaalietuuksien tarve voi tulla esiin: jos työkyky on heikentynyt, voidaan joutua turvautumaan sairauslomaan, osatyökyvyttömyyteen tai jopa työkyvyttömyyseläkkeeseen. Päätökset tehdään yksilöllisesti, ja usein pyritään löytämään ratkaisuja, joilla potilas voi jatkaa ainakin osittain työelämässä (esimerkiksi kevennetty työaika tai etätyö). Tarvittaessa lääkäri voi kirjoittaa B-lausunnon kuntoutustuen tai eläkkeen hakemista varten.

On hyvä huomata, että fibromyalgia on sinnikäs mutta ei etenevä sairaus: se ei vahingoita niveliä, lihaksia tai sisäelimiä pysyvästi. Vaikka oireet voivat olla invalidisoivia, fibromyalgia ei rappeuta kehoa kuten jotkin reumasairaudet tekevät. Tämä tarkoittaa, että kuntoutumalla ja itsestä huolehtimalla on mahdollista saavuttaa parempi oireiden hallinta ajan myötä. Oikeilla hoitokeinoilla monen vaikeankin fibropotilaan kivut lievittyvät ja toimintakyky sekä elämänlaatu paranevat edes osittain.

Elämää fibromyalgian kanssa

Fibromyalgian kanssa eläminen vaatii sopeutumista ja itsemyötätuntoa. Kyseessä on elinikäinen kumppani, joka täytyy oppia ottamaan huomioon arjen suunnittelussa. Alussa diagnoosi voi jopa tuoda helpotuksen: pitkään jatkuneille oudoille kivuille ja oireille löytyy nimi, eikä kaikki ollutkaan ”kuviteltua”. Kuten moni fibromyalgikko sanoo: “Helpottavaa tietää, että en ole laiska tai hullu – minulla on sairaus.”

Yhteiskunnan ymmärrys fibromyalgiasta on onneksi paranemassa. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten moni lääkäri oli epäileväinen koko sairauden olemassaolon suhteen, ja potilaat saattoivat jäädä ilman diagnoosia leimautuen helposti luulosairaiksi. Nykyään fibromyalgia on maailman terveysjärjestö WHO:n tunnustama sairaus, ja lääketieteessä siitä on selkeät kriteerit. Kuitenkin tietämättömyys voi yhä aiheuttaa ennakkoluuloja – esimerkiksi työpaikalla tai jopa terveydenhuollossa joku voi vähätellä fibromyalgian vaikutuksia. Paras tapa torjua näitä ennakkoluuloja on jakaa oikeaa tietoa ja kokemuksia: kun ihmiset ymmärtävät, että fibromyalgia aiheuttaa todellista kärsimystä, he yleensä suhtautuvat myötätuntoisemmin. Jokainen fibromyalgiaa sairastava toimii omalta osaltaan läheistensä valistajana selittämällä, mitä sairaus on.

Arjessa fibromyalgia tarkoittaa:

• Oman kehon kuuntelua: Joka päivä ei ole samanlainen. Kun tulee huonompi päivä, on hyvä suoda itselleen lupa levätä enemmän. Vastaavasti parempana päivänä voi tehdä asioita, joista nauttii, mutta silti sopivalla säästöliekillä.
• Priorisointia: Kaikkea ei ehkä jaksa mitä haluaisi. Siksi kannattaa miettiä, mitkä askareet tai tekemiset ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä voivat odottaa. Itseään ei pidä soimata, jos joutuu sanomaan ei joillekin menoille tai pyytämään apua kotitöissä.
• Tuen vastaanottamista: Perheen ja ystävien tuki on korvaamatonta. Fibromyalgia on monelle läheisellekin vaikea ymmärtää, sillä ulospäin henkilö voi näyttää terveeltä. Siksi on hyvä kertoa läheisille avoimesti, mitä tuntee – että joka paikkaa särkee ja väsyttää, vaikkei päälle päin mitään näkyisi. Ymmärrystä voi lisätä esimerkiksi näyttämällä artikkeleita tai potilasjärjestön materiaaleja fibromyalgiasta.
• Apuvälineet ja ergonomia: Joillekin helpotusta tuovat erilaiset apuvälineet arjessa: esimerkiksi tukityynyt nukkumiseen, pehmeät kengät ja pohjalliset jalkaongelmiin, keittiössä keventävät apuvälineet tai vaikka sähköhammasharja käsien säästämiseksi. Työssä voidaan tarvita erityisjärjestelyjä kuten säädettävä työpiste, mahdollisuus tauottaa työtehtäviä, tai etätyömahdollisuus, jotta oireiden kanssa selviää paremmin.
• Henkinen hyvinvointi: Kroonisen kivun kanssa eläminen on raskasta myös psyykkisesti. Siksi on tärkeää tehdä asioita, jotka tuottavat mielihyvää ja rentouttavat: olipa se luova harrastus (esim. maalaus tai musiikki), lempeä liikunta luonnossa, hyvä elokuva tai kirjan lukeminen. Myös vertaistuki – keskustelut toisten fibromyalgiaa sairastavien kanssa – auttaa jaksamaan ja muistuttaa, ettei ole yksin. Monet jakavat fibromyalgia kokemuksia esimerkiksi verkossa tai potilasyhdistysten kautta; näistä voi löytyä uusia keinoja arjessa selviytymiseen.

Fibromyalgian kanssa eläminen on jatkuvaa tasapainoilua oman jaksamisen kanssa. On tärkeää hyväksyä, että kaikki päivät eivät ole hyviä päiviä, mutta huonotkin jaksot menevät ajan myötä ohi. Elämää fibromyalgian kanssa ei ole aina helppoa, mutta se on mahdollista. On hyvä muistaa, että tiedon lisääntyessä ja vertaistuen vahvistuessa fibromyalgiaa sairastavien elämä tulee toivon mukaan yhä helpommaksi.

Uutta tutkimusta ja tulevaisuuden näkymät

Fibromyalgian tutkimus on viime vuosina edennyt, ja sairauden fysiologista taustaa ymmärretään yhä paremmin. Aiemmin fibromyalgia leimattiin joskus psykosomaattiseksi vaivaksi, mutta nykyään on kiistatonta näyttöä siitä, että potilaiden hermostossa ja elimistössä tapahtuu muutoksia, jotka selittävät oireita:

• Hermoston herkistyminen: Keskushermoston kipuviestien säätelyjärjestelmä on fibromyalgiassa ylivirittynyt. Esimerkiksi selkäytimen takasarvissa ja aivojen kipukeskuksissa on havaittu poikkeavaa herkkyyttä kipuviesteille. Aivosähkökäyrä- ja kuvantamistutkimukset ovat osoittaneet, että fibromyalgiapotilaan aivot reagoivat kipua tuottamattomiinkin ärsykkeisiin liian voimakkaasti. Tätä ilmiötä on kuvattu termillä keskushermoston sensitaatio.
• Pienet hermosäikeet: Tuore tutkimuslinja on löytänyt osalla fibro-potilaista muutoksia ääreishermostossa, erityisesti ihon pienissä hermosäikeissä. Tätä kutsutaan pienen säikeen neuropatiaksi, ja se saattaa selittää osan fibromyalgian tapauksista – ikään kuin joillakin potilailla olisi todettavissa hienovarainen hermovaurio, joka aiheuttaa kipuimpulssien tulvan aivoihin.
• Immuunijärjestelmän rooli: Yllättävä löydös viime vuosilta on, että fibromyalgiassa voi olla mukana autoimmuuniprosessi. Eräässä tutkimuksessa fibropotilaiden verestä löydettiin vasta-aineita (IgG), jotka siirrettynä koe-eläimille aiheuttivat fibromyalgian kaltaisen kiputilan. Toisin sanoen tiettyjen potilaiden veressä kiertävät vasta-aineet saattavat herkistää hermostoa kivulle. Myös toisessa tutkimuksessa havaittiin, että fibromyalgiaan liittyy neuroinflammaatiota: koe-eläimillä fibromyalgiaa matkivassa tilassa neutrofiiliset valkosolut aiheuttivat tulehdusreaktiota selkäytimen hermosolujen ympärillä. Nämä löydökset viittaavat siihen, että fibromyalgia ei ole pelkästään hermoston toimintahäiriö, vaan joillakin potilailla myös immuunijärjestelmä osallistuu oireiden synnyssä.
• Tulehdus ja aineenvaihdunta: Vaikka fibromyalgia ei ole tulehdussairaus perinteisessä mielessä (niveliin ei synny turvotusta tai vauriota), mikrotason tulehdusmekanismeja tutkitaan aktiivisesti. On viitteitä, että hermoston tukisolut (gliasolut) olisivat fibromyalgiassa yliaktiivisia ja ylläpitäisivät kipua lievän tulehdusreaktion kautta. Samoin lihasten energiantuotannossa on havaittu häiriöitä: joillakin potilailla lihasten hapensaanti ja mitokondrioiden toiminta on heikentynyttä, mikä voisi selittää sekä kipua että uupumusta (lihakset ikään kuin menevät normaalia nopeammin “hapoille” pienessäkin rasituksessa).
• Yhteys pitkäkestoiseen COVID-oireyhtymään: COVID-19-pandemian myötä on huomattu, että osa pitkä COVID -tapauksista muistuttaa hämmästyttävästi fibromyalgiaa oireiltaan. Pitkittynyt kipu, uupumus ja aivosumu COVID-infektion jälkeen voivat olla samankaltaisia kuin fibromyalgian oireet. Tutkijat pohtivat, voiko virusinfektio laukaista joillakin ihmisillä fibromyalgian kaltaisen keskushermoston yliherkkyystilan. Tämä yhteys on lisännyt kiinnostusta fibromyalgian mekanismeihin ja saattanut tutkimuksiin mukaan uusia potilasryhmiä.
• Biomarkkerien etsintä: Koska fibromyalgialle ei ole laboratoriotestiä, tutkijat yrittävät tunnistaa verestä tai muista elimistön näytteistä merkkejä, jotka voisivat toimia biomarkkereina diagnoosin tukena. Muun muassa joitakin pieniä molekyylejä (kuten tiettyjä mikro-RNA:ita) on ehdotettu mahdollisiksi tunnuspiirteiksi fibroa sairastavilla, mutta nämä havainnot ovat vielä alustavia.
• Uudet hoitomenetelmät: Hoidon puolella tutkitaan jatkuvasti keinoja lievittää fibromyalgiapotilaan oireita. Viime aikojen kokeiluja ovat olleet esimerkiksi aivojen magneettistimulaatio (ranskraniaalinen magneettistimulaatio) ja muut aivojen sähköiset hoitomuodot, joilla pyritään muokkaamaan kipuviestejä lähettäviä hermoverkkoja. Myös hyperbarista happihoitoa (puhtaan hapen hengittäminen ylipaineessa) on tutkittu ja alustavasti havaittu siitä hyötyä joidenkin potilaiden kivun, uupumuksen ja unen parantamisessa. Lisäksi monet fibromyalgiapotilaat kokeilevat täydentäviä hoitoja, kuten akupunktiota, vyöhyketerapiaa tai kannabidioliöljyä (CBD). Tieteellinen näyttö näistä on vaihtelevaa, mutta yksilötasolla jotkut kertovat saavansa niistä apua rentoutumiseen ja kipuun.

Tulevaisuuden näkymät: Fibromyalgian hoidossa ja ymmärryksessä ollaan menossa parempaan päin. Mitä paremmin sairauden biologinen pohja tunnetaan, sitä todennäköisemmin voidaan kehittää täsmähoitoja – esimerkiksi lääkkeitä, jotka vaimentavat hermoston yliherkkyyttä tai estävät kivun kroonistumista ylläpitäviä mekanismeja. Sillä välin nykyisilläkin keinoilla (liikunta, lääkkeet, terapia, tuki) moni fibromyalgiaa sairastava pystyy parantamaan vointiaan. Jatkuva tutkimus tuo lisää tietoa, ja fibromyalgiaa sairastavien ääni kuuluu entistä enemmän terveydenhuollossa. Tämä vähentää stigmaa ja parantaa sekä hoidon laatua että elämänlaatua tulevaisuudessa.

Yhteenveto

Fibromyalgia on monimuotoinen pitkäaikaissairaus, jonka keskeisiä piirteitä ovat joka paikkaan säteilevä kipu ja syvä uupumus. Sen syynä pidetään kipua käsittelevän hermoston häiriötä yhdistettynä perinnölliseen alttiuteen ja laukaiseviin tekijöihin, kuten stressiin tai fyysisiin traumoihin. Fibromyalgian diagnoosi perustuu oireisiin ja lääkärin tutkimuksiin, ja siihen liittyy usein myös muita oireita kuten unihäiriöitä, kognitiivista “aivosumua”, sekä suolisto- ja mielialaoireita.

Vaikka parantavaa lääkettä ei ole, fibromyalgian kanssa voi oppia elämään täyttä elämää. Hoidossa yhdistyvät lääkkeet (kuten hermokipulääkkeet ja tietyt masennuslääkkeet) ja ennen kaikkea lääkkeettömät keinot: säännöllinen kevyt liikunta, hyvä uni, stressinhallinta, terveet elämäntavat ja vertaistuki. Jokainen potilas löytää ajan mittaan oman tasapainonsa, ja tarvittaessa terveydenhuollon ammattilaiset auttavat räätälöimään sopivan hoitoyhdistelmän. Fibromyalgian oireet voivat vaihdella, mutta oikean tuen ja hoidon avulla kivut lievittyvät ja toimintakyky kohenee monilla.

Vaikka fibromyalgia heikentää elämänlaatua, se ei vaurioita kudoksia eikä lyhennä elinikää. Toisin sanoen fibromyalgia ei aiheuta pysyviä nivelvaurioita tai elimistön rappeutumista, vaikka kipu ja uupumus olisivat jatkuvia. Tämä eroaa esimerkiksi tulehduksellisista reumasairauksista, jotka voivat vahingoittaa niveliä ajan mittaan. Fibromyalgian kohdalla kipu on todellista ja haitallista, muttei sinällään vaarallista – tärkeintä on löytää keinot hallita sitä. Lopulta jokainen fibropotilas on yksilö, ja hoito sekä selviytymisstrategiat on sovitettava omaan elämäntilanteeseen.

“Elämää fibromyalgian kanssa” ei ole aina helppoa, mutta se on mahdollista. On tärkeää keskittyä oireiden hallintaan ja hyvinvoinnin edistämiseen pienin askelin. Jatkuvan tutkimuksen, lisääntyvän tiedon ja vahvan vertaistuen myötä fibromyalgiadiagnoosi ei tarkoita toivon loppua – sen kanssa voi elää ja löytää uudelleen elämän ilon, vaikka taival on välillä kivikkoinen.

Disclaimer: Tämän artikkelin tarkoitus on tarjota yleistä tietoa fibromyalgiasta ja sen oireista. Se ei korvaa terveydenhuollon ammattilaisten antamaa hoitoa tai yksilöllisiä ohjeita. Jos epäilet fibromyalgiaa tai jokin terveysongelma huolestuttaa, käänny lääkärin puoleen diagnoosin ja hoitosuunnitelman saamiseksi.

Lähteet

1. Selkäkanava – Fibromyalgia on laaja-alainen kipu-uupumusoireyhtymä
2. Duodecim Terveyskirjasto – Fibromyalgia (päivitetty 14.12.2021)
3. Tehy-lehti – Fibromyalgialla monia laukaisevia tekijöitä – saattaa liittyä myös suolistovaivoihin (4.12.2024)
4. Clinical and Experimental Rheumatology – Fibromyalgia: One Year in Review 2024
5. Käypä hoito -suositus: Leino-Arjas P. ym. Aikuisten fibromyalgian monisäikeinen hoito. Duodecim 2020; 136(9): 871-7
6. Fibromyalgia.fi (Suomen Fibromyalgia-yhdistys) – Hoidon ja kuntoutuksen ongelmat