Suomen kielessä pieneltä näyttävä kirjoitusasu voi muuttaa koko ilmauksen sävyä. Yksi yleisimmistä kysymyksistä liittyy sanoihin kiinnostuksen kohde ja kiinnostuksenkohde. Pitäisikö ne kirjoittaa yhteen vai erikseen – ja onko molemmille oikeasti käyttöä?
Tämä ei ole vain pilkunviilausta. Kirjoitusasu vaikuttaa luettavuuteen, tyyliin ja siihen, miltä teksti tuntuu lukijan silmissä.
Mikä on kiinnostuksen kohde?
Kun puhutaan asiasta, johon jonkun mielenkiinto suuntautuu, käytetään usein ilmaisua kiinnostuksen kohde. Se voi tarkoittaa harrastusta, tutkimusaihetta, ilmiötä tai mitä tahansa, mikä herättää kiinnostusta.
Arkipäiväisissä yhteyksissä kysytään esimerkiksi, mitkä ovat ihmisen kiinnostuksen kohteet. Tällöin ilmaus toimii kuvailevana osana lausetta, ei varsinaisena terminä.
Genetiivirakenne selittää kirjoitusasun
Ilmaus kiinnostuksen kohde rakentuu genetiivistä ja substantiivista. Sana kiinnostuksen kertoo, kenen tai minkä kiinnostuksesta on kyse, ja kohde nimeää sen asian, johon kiinnostus kohdistuu.
Tällainen rakenne on suomessa tavallinen, ja se kirjoitetaan yleensä erikseen. Sama logiikka näkyy monissa muissakin ilmauksissa, joissa genetiivi määrittää pääsanaa.
Voiko kiinnostuksenkohde olla yhdyssana?
Joissakin yhteyksissä sana kiinnostuksenkohde esiintyy yhteen kirjoitettuna. Tämä tapahtuu tyypillisesti silloin, kun sanaa käsitellään käsitteenä sinänsä – esimerkiksi sanastossa, hakemistossa tai luettelossa.
Yhdyssana antaa ilmaukselle hieman teknisemmän ja termimäisemmän sävyn. Se ei kuitenkaan ole tavallisin eikä luontevin valinta yleiskielessä tai journalistisessa tekstissä.
Kumpaa kannattaa käyttää käytännössä?
Jos kirjoitat tavallista asiatekstiä, artikkelia, esittelyä tai kertovaa tekstiä, kiinnostuksen kohde erikseen on lähes aina paras ratkaisu. Se tuntuu luonnolliselta ja noudattaa kielen yleistä rakennetta.
Yhteen kirjoittaminen voi olla perusteltua vain harvoissa, rajatuissa yhteyksissä. Silloinkin ratkaisu on enemmän tyylivalinta kuin pakollinen sääntö.
Kiinnostuksen kohteet monikossa
Kun kiinnostavia asioita on useita, käytetään muotoa kiinnostuksen kohteet. Tässä genetiivi säilyy yksikössä, mutta sana kohde taipuu monikkoon.
Tämä muoto on erittäin yleinen esimerkiksi ansioluetteloissa, profiiliteksteissä ja kyselylomakkeissa, joissa kartoitetaan ihmisten kiinnostuksen kohteita.
Yhdyssanamuotoa kiinnostuksenkohteet käytetään harvoin ja se kuulostaa helposti kömpelöltä.
Entä mielenkiinnon kohde?
Ilmaus mielenkiinnon kohde tarkoittaa käytännössä samaa kuin kiinnostuksen kohde. Rakenne on täysin samanlainen: genetiivi + pääsana, ja kirjoitusasu on erikseen.
Muoto mielenkiinnon kohde yhteen vai erikseen ei siis oikeastaan ole kysymys – tämä ilmaus kirjoitetaan käytännössä aina erilleen.
Merkitysero ei ole sisällöllinen
On hyvä huomata, että kirjoitusasu ei muuta itse merkitystä. Olipa kyse kiinnostuksen kohteesta tai mielenkiinnon kohteesta, viitataan samaan asiaan: siihen, mikä herättää kiinnostusta.
Ero syntyy lähinnä tekstin sävystä ja luettavuudesta, ei sisällöstä.
Milloin kirjoitusasua kannattaa pysähtyä miettimään?
Jos teksti tuntuu raskaalta, tekniseltä tai vaikealukuiselta, syy voi olla turhassa yhteen kirjoittamisessa. Usein erikseen kirjoitettu muoto on selkeämpi ja lukijaystävällisempi.
Nyrkkisääntönä voi pitää tätä: jos ilmaus toimii luontevasti lauseessa ilman, että sitä tarvitsee selittää, erillinen kirjoitusasu on yleensä oikea valinta.
Lopullinen kirjoitusasu käytännössä
Suomen kielessä kiinnostuksen kohde on vakiintunut, luonteva ja suositeltava kirjoitusasu. Yhdyssana kiinnostuksenkohde on mahdollinen, mutta harvinainen ja tyylillisesti rajattu.
Sama koskee ilmaisua mielenkiinnon kohde, joka kirjoitetaan käytännössä aina erikseen. Kun pohdit, kumpaa muotoa käyttää, kannattaa miettiä ennen kaikkea lukijaa ja tekstin sujuvuutta.
Tämä artikkeli on yleisluonteinen kielenhuollollinen ohje. Suomen kielen virallinen normilähde on Kielitoimiston sanakirja ja sen ohjeistukset. Yksittäisissä erikoistapauksissa kirjoitusasu voi vaihdella kontekstin ja tyylin mukaan.
