Burnout-epidemia Suomen kartalla: Missä kaupungeissa uupumus vie sairauslomalle useimmin?
Jos avoimen sosiaali- ja terveysdatan sadoista tuhansista indikaattoreista pitäisi nimetä se kaikista huolestuttavin nouseva uhka suomalaiselle osaamispääomalle ja kansainväliselle kilpailukyvylle, se ei ensisijaisesti kohdistu fyysiseen elinympäristöön tai ulkoisiin viruksiin – se paikantuu suoraan aivoihin. Työuupumus, akateemisemmin ”burnout” ja sairauslomien koodikielessä F4-luokan akuutti reaktiivinen ahdistus- ja uupumustila, on hiljaisesti tuhonnut tuottavuutta koko kuluvan vuosikymmenen. Uupumisestä tai ammatillisen kontrollin pettämisestä kirjatut diagnoosit (ja Kelaan toimitetut asiantuntijoiden pitkät lääkärintodistukset) asettuvat jyrkkään eksponentiaaliseen nousukäyrään kalenterivuodesta toiseen, paljastaen myös yllättäviä geopoliittisia hotspot-keskittymiä koko Suomen mittakaavassa.
Kognitiiviset rajojen rikkoutumiset datan silmin
Kun asettelemme Kelan maksamien sairauspäivärahojen diagnoosikoodit pitkälle aikajanalle (noin 20 vuoden makrotason seuranta), huomaamme fundamentaalisen eron siinä, miksi suomalaiset työntekijät jäävät pois työelämästään. Kaukana takanapäin on aika, jolloin ylivoimaisesti suurin syy kuukausien poissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeille siirtymiseen makasi selvästi määritetyissä tuki- ja liikuntaelinsairauksissa – rasittuneissa ja katkenneissa rustoissa telineillä, polvien kulumissa tai ammattitautien synnyttämissä astmapyrotekniikoissa (M-diagnoosit). Nykypäivän sairasloma lähtee ylivoimaisesti useimmin mielen sairauksista johtuen (F-diagnoosit). Kognitiivinen, psykologinen ja sähköinen ylikuormitus on ajanut koko nykypäivän tietotyön kriisiin.
Tuore data heijastelee epävakautta asiantuntijoiden silppuuntuneessa agendassa: jatkuva tiedon tulviminen avokonttoreissa, peräkkäin ketjutetut palaverit ilman palautumisaikaa ja ohjelmistoalan levottomat rakenteelliset teknologiamuutokset luovat täydellisen myrskyn puitteet. Luvut myös erottelevat sukupuolittuneen kuilun äärimmäisen terävästi. Asiantuntijana toimiva yli- ja ammattikoulutettu nainen hakeutuu Suomessa jopa kaksi ja puoli kertaa todennäköisemmin pitkälle F-sairauslomalle kun mies. Sosiologit löytävät datan aiheuttajaksi tutkitun ”kolmannen työvuoron” ilmiön – toimistopäivän lisäksi naiselle kasaantuu kulttuurisesti edelleen vahvempi kodin ja lasten meta-logistiikan pyörittäminen, jolloin palautuvaa vapaa-aikaa ei absoluuttisesti jää koskaan toteutettavaksi.
Kaupungit, joissa tietotyöläisen elämä lakkaa ehjästä
Uupumus ei esiinny satunnaisotoksena, vaan ryöstäytyy liekkeihin tarkasti rajatuilla mikroalueilla, joissa tietyt talouden ja vaatimusten prosessit kohtaavat rajapintansa.
- IT-alan painekattilat (Espoon Keilaniemi, Helsingin Ruoholahti ja Tampereen Hervanta): Teknologian kovimmat keskukset ovat tilastollisesti merkittäviä ahdistuksen tyyssijoja. Ns. hypersuorittavat ohjelmisto- ja konsulttialueet yhdistävät ylisuuret palkka- ja optiojärjestelmät täysin kohtuuttomiin projektien deadline-aikatauluihin. Näillä postinumeroalueilla ”always-on” (aina saavutettavissa) -malli on jättänyt syvät jäljet mielenterveysperusteisina tilastopiikkeinä (erityisesti marras-joulukuun pimeimpinä kausina ennen projektien maksettuja etappeja).
- Kriisiytyneet sosiaali- ja terveysalan megajärjestelmät: Data hälyttää voimakkaasti suurten kaupunkien julkisesta sairaanhoidosta – suuret HUS:n sairaala-alueet Uudellamaalla tai suuret perusterveydenhuollon verkostot isoissa maakuntakeskuksissa (KYS, TAYS) ovat menettäneet otteensa työntekijöistään. Hoivatyöntekijöiden mittalatvat jatkuvasta pakkotahtisuudesta ja kroonisesta henkilöstöpulasta (”yhden työt kahden hartioilla”) erottuvat täysin omana epidemianaan. Omatunnonvastaisiin leikkauksiin sidotun asiantuntijan uupumus (mm. varhaiskasvatuksessa tai vanhuspalveluissa) on sosiologian termeissä niin kutsuttua eettistä stressiurautumaa.
Asiantuntijatyön inhimillistäminen datan valossa
Mikä on uupumuksien välitön todellinen kauppalasku? Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) datamallinnukset korreloituna Kelan päivärahoihin lyövät pöytään uskomattomat luvut: yhden pienenkin asiantuntijan 30 päivän mielenterveyskohtaus maksaa reaalitasolla veronmaksajille ja työnantajalle itselleen vähintään puolen vuoden liikevoiton, pelkkinä viivästymisinä, palkanmaksuna ja korvaavina rekrytointeina (jopa 15 000 – 25 000 euroa/työntekijä).
Tämä on ohittanut eettisen hyveellisyyden rajat kauan sitten; sairauslomat muodostavat jo tuhoisan alaskirjauksen liike-elämälle investoitapulakautena. Yritysten omat sairauspoissaolodatat voivat palvella myös opastajana – organisaatiot, joissa johdon bonukset sidotaan henkilöstön jaksamiseen, joissa ohjelmoidaan datavetoisia palaverittomia perjantaita ja lyhennetään työaikaa absoluuttisiin kuuteen tuntiin ilman tuottavuuden haittoja, ovat onnistuneet pudottamaan kalliit Kelan F-poissaolot radikaalisti. Datan kylmä tosiasia haastaa vanhakantaisen, teolliseen aikakauteen soveltuvan kahdeksasta neljään -paikallaolon vaatimuksen täysvaltaisesti. Asiantuntijan aivoilta ei voida prosessoida tuottoa loputtomasti nostamalla rangaistusten tai deadline-pelvoitteiden painetta – raja on tullut pysäyttävästi vastaan.
Lähde: Kansaneläkelaitos (Kela), Sairauspäivärahojen saajat ja korvatut päivät diagnoosipääryhmittäin.
