Kela-data paljastaa: Näissä kunnissa syödään eniten masennuslääkkeitä

Suomalaisessa terveydenhuollossa mielenterveyden häiriöistä johtuvat poissaolot ja lääkehoitojen räjähdysmäinen tarve ovat nousseet dominoiviksi trendeiksi 2000-luvulla. Kun louhimme esiin Kelan avointa lääkekorvausdataa, erityisesti niin sanotun ATC-luokan N06A (masennuslääkkeet) osalta, piirtyy Suomen kartalle huolestuttavan tarkka ja yksityiskohtainen kuva kansan mielenmaisemasta. Joka kymmenes suomalainen ostaa psyykenlääkkeitä vuosittain. Korvausdatan perusteella käyttö ei kuitenkaan jakaudu väestöön lainkaan tasaisesti. Erot postinumeroiden, kuntien ja maakuntien välillä ovat hätkähdyttäviä.

Lääkekorvaustilastojen kliininen tulkinta

Kelan keräämät rekisterit ovat ohittamattoman tarkka mittari yhteiskunnallisen mielenterveyden ja hoidon tilasta, sillä toteutuneet reseptiostot jättävät jälkeensä kiistatonta reaalidataa. Lukuja tarkasteltaessa on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää tehdä ero varsinaisen psykiatrisen sairastavuuden ja lääkkeiden käyttöasteen välille. Kaikki ATC-luokan N06A alle kirjatut lääkemääräykset (esimerkiksi trisykliset masennuslääkkeet, SSRI- ja SNRI-valmisteet) eivät suinkaan viittaa kliiniseen depressioon. Näitä samoja lääkkeitä käytetään virallisen ”käypä hoito” -suosituksen mukaisesti menestyksekkäästi myös kroonisten neuropaattisten kiputilojen (kuten vaikean iskiaksen), migreenin estohoidon, paniikkihäiriöiden ja vaikean unettomuuden hoidossa.

Silti, alueelliset luvut suhteutettuna asukaslukuun tuovat näkyväksi suuret tilastolliset poikkeamat hoitoperinteissä ja väestön voinnissa.

Alueelliset keskittymät ja rakenteellinen työttömyys

Data paikantaa selvät kulutuksen keskittymät tiettyihin maakuntiin, ja niiden taustalla operoivat usein myös vahvat sosioekonomiset häiriötekijät.

• Pohjois-Savo, Kainuu ja Oulun seudun reuna-alueet: Esimerkiksi Kuopion ja Kajaanin seuduilla masennuslääkkeiden käyttöaste per tuhat asukasta hipoo kansallisia huippulukemia. Näillä alueilla korostuvat korkea yleinen tilastollinen sairastavuus ja perinteisesti muuta maata korkeampi rakenteellinen työttömyysaste. Akateemiset tutkimukset vahvistavat kerta toisensa jälkeen työttömyyden, syrjäytymisen kokemuksen ja kliinisen ahdistuneisuuden välisen korrelaation.
• Pirkanmaan tietyt saarekkeet: Vaikka Pirkanmaa (Tampere ympäristöineen) usein mielletään dynaamiseksi teknologian kasvukeskukseksi, data paljastaa myös kuilun eri alueiden välillä. Tampereen laidoilla ja eräissä kranssikunnissa esiintyy merkittävästi mielenterveysperusteisia pitkiä sairauslomia ja aktiivisia lääkehoitosuhteita.
• Keski-Suomi: Erityisen silmiinpistävää Keski-Suomen kohdalla on alle 35-vuotiaiden nuorten aikuisten, erityisesti yliopisto-opiskelijoiden ja työuraansa aloittavien, voimakkaasti kasvanut pitkien masennuslääkekuurien tarve.

Vauraimmat kunnat lääkitsevät mieltään vähemmän

Datan toisessa ääripäässä lepäävät Suomen vauraimmat kunnat sekä ruotsinkielinen Pohjanmaa. Näillä alueilla asukkaiden koettu psykiatrinen kuormitus sekä masennuslääkkeiden ostomäärät ovat kaukana maan keskiarvon alapuolella.

• Pohjanmaan pikkukaupungit (kuten Närpiö, Pietarsaari ja Mustasaari) nojaavat erittäin vahvaan sosiaaliseen koheesioon. Kymmenet yhteiskuntatieteelliset tutkimukset todistavat, miten ”talkoohenki”, aktiivinen yhteisöön kuuluminen ja perinteiset sukujen tukiverkostot toimivat voimakkaana puskurina elämän kriisejä ja depressiota vastaan. Turvaverkko nappaa kiinni ennen lääkärin vastaanottoa.
• Talous ja vakaus: Pohjanmaan työllisyys- ja yrittäjyysaste ovat erinomaisia. Turvattu toimeentulo ja alhainen työttömyyden pelko eliminoivat yhden merkittävimmistä psyykkisistä kuormitustekijöistä.
• Myös Uudenmaan hyvätuloisten asiantuntijoiden kunnissa, kuten Kauniaisissa, lääkkeiden absoluuttinen kulutus jää vertailussa alhaiseksi, vaikkakin työperäisestä suorituspaineesta nouseva burnout ja SSRI-lääkkeiden syönti myös asiantuntija-aloilla muodostavat omat tilastolliset nousupiikkinsä.

Resurssipula ajaa kirjoittamaan reseptejä

Pelkkää lukujen kasvua ei kuitenkaan pidä tulkita yksioikoisesti psykologisen kestävyyden romahdukseksi. Masennuslääkkeiden laaja käyttöindikoi osittain psykiatrisen hoidon stigmasta vapautumista: yhä harvempi häpeää hakea apua, ja nykyaikaiset lääkkeet ovat merkittävästi turvallisempia ja sivuvaikutuksiltaan siedettävämpiä kuin kymmeniä vuosia sitten käytössä olleet valmisteet.

Datan pimeänä puolena näyttäytyy kuitenkin Suomen psykoterapian huutava tarjonta- ja kysyntäkuilu. Kun potilas hakeutuu perusterveydenhuollon lääkärin luokse vaikean jaksamattomuuden vuoksi ja Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan pääsy saattaa vaatia lähes vuoden jonottamisen ammattilaisten etsimisineen, yleislääkärin eettiseksi ainoaksi velvollisuudeksi jää ensiavun antaminen. Tilastoissa tämä näkyy lääkemääräyksenä. Lääkkeestä tulee järjestelmätason ”laastari”, jota joudutaan soveltamaan kun juurisyyn hoitamiseen – terapiaan – ei ole reaaliaikaista pääsyä. Dataperusteinen katse pakottaa perusterveydenhuollon arvioimaan, voidaanko lääkekorvauksiin valuvaa rahoitusta ohjata raskaammin ennaltaehkäisevään, lyhytkestoiseen matalan kynnyksen puhehoitoon välittömästi kriisin iskiessä.

Lähde: Kansaneläkelaitos (Kela), Kelasto-raportit: Sairausvakuutuksesta korvattavat lääketoimitukset.