Miten käyttää kompassia oikein: eräoppaan täydellinen ohjeistus

Kännyköiden GPS on luonut monelle valheellisen turvallisuudentunteen syrjäseuduilla. Lapin kairassa tai itärajan sateisessa kuusikossa akut tyhjenevät odotettua nopeammin, ja mobiiliverkot voivat kadota päiviksi. Ainoa sataprosenttisen luotettava työkalu omien koordinaattien hallintaan on perinteinen magneettikompassi, kunhan sen käyttö hallitaan ns. ”Puolustusvoimien” tasoisella ammattitaidolla.

Tietoviisaan erantolaskuri: Suomen alueen sähköiset poikkeamat

Miksi kompassin neula valehtelee? Koska Kanadan pohjoispuolella sijaitseva magneettinen napa, johon neula reagoi, ei ole globaalin kartan huippu. Erotusta karttapohjoisen ja magneettipohjoisen välillä kutsutaan *erannoksi* (declination). Jos et tee erannonkorjausta, suuntasi on heti väärä.

Testaa heti: valitse alta retkikohteesi, niin työkalumme hakee alueelle pätevän poikkeamakulman.

Todellinen pohjoinen vai magneettinen pohjoinen?

Ammattimaisessa navigoinnissa törmätään aina kolmeen eri ”pohjoiseen”, joiden sekottaminen aiheuttaa useimmat eksymiset eksymistilastojen mukaan:

• Todellinen pohjoinen (Napapohjoinen): Maapallon pyörimisakselin fyysinen huippu, jota kohti karttojen pitkittäiset viivat kulkevat.
• Magneettinen pohjoinen: Piste, johon maapallon magneettisydän vetää kompassin neulaa. Tämä piste vaeltaa jatkuvasti kilometritolkulla vuodessa.
• Karttapohjoinen (Ruudustopohjoinen): Esimerkiksi Suomen Maanmittauslaitoksen peruskartat (EUREF-FIN) on taitettu litteälle paperille projektiossa, mikä aiheuttaa sen, että kartan pystyviivat heittävät hieman todellisesta pohjoisesta eräillä alueilla. Kuitenkin kompassille lasketaan suunta aina kartan suoria pystyviivoja käyttäen.

Puolustusvoimien 3-vaiheinen peukalosääntö suunnanottoon

Kuinka otat suunnan kartalta pelkällä peruskompassilla (ilman digitaalisia apuja) täsmällisesti ja oikein? Prosessi toistetaan eräoppaiden ja Puolustusvoimien koulutuksessa mantrana:

1. Aseta suunta (Reuna): Aseta kompassin pitkä reuna kartalle tarkasti pisteestä A (oman sijaintisi) pisteeseen B (määränpää). Varmista, että kompassilevyssä oleva kulkusuuntanuoli osoittaa kohti B:tä, eikä takaisin päin.
2. Kierrä rasia (Haarukointi): Pidä kompassi tiukasti kiinni kartassa. Kierrä kompassin pyörivää neularasiaa siten, että rasian pohjan apuviivat ovat yhdensuuntaiset kartan pystyviivojen kanssa. Varmista, että rasian pohjoishaarukka (N) osoittaa kartan yläreunaan!
3. Korjaa eranto ja kävele (Nokka edellä): Nosta kompassi vaakatasoon rintasi korkeudelle. Käänny fyysisesti koko keholasi ympäri hitaasti, kunnes magneettineulan punainen pää lukittuu rasian haarukan sisään. (Ellei kompassissasi ole kiinteää erannonkorjausta, joudut nyt tässä vaiheessa kompensoimaan laskurin antaman verran astelukua). Lähde kävelemään levyn suuntanuolen osoittamaan suuntaan pitäen neula koko ajan haarukassa.

Magneettiset anomaliat: kun tunturi sekoittaa neulan

Suomen kallioperässä, erityisesti Lapissa ja itärajan läheisyydessä, lepää valtavia määriä magnetiittia ja malmiesiintymiä (esimerkkinä kuuluisa Soklin alue Itä-Lapissa). Kun kävelet tällaisten massiivisten, maanalaisten magneettikeskittymien ylitse, kompassin neula voi äkillisesti kääntyä jopa 10-30 astetta sivuun, pyöriä ympäri tai lukittua viistosti alaspäin hankaamaan neularasian pohjaa (inklinaatiovirhe).

Kokenut eräkävijä tunnistaa anomalian vertaamalla kompassin lukemaa auringon sijaintiin ja maaston muotoihin; kompassineulaan ei tule luottaa sokeasti, jos lukema muuttuu sadan metrin säteellä radikaalisti ja täysin luonnottomasti.

Älypuhelimen kompassi vs. perinteinen marssikompassi

Älypuhelinten sisäänrakennetut kompassisovellukset hyödyntävät laitteen pientä magnetometriä. Ne voivat olla näppäriä kaupungissa, mutta niiden rajoitukset tulevat esille pakkasessa: magnetometri purkaa akkua nopeasti, ja siru menettää kalibrointinsa todella herkästi metalliesineiden (esim. rinkan metallirungon) lähellä.

Jos puhelimen kompassi sekoaa, sitä täytyy heiluttaa ympäri laajassa 8-silmukassa ilmassa. Oikeassa selviytymistilanteessa Suunto- tai Silva-merkkinen nestetäytteinen marssikompassi on mekaanisen ylivoimainen, sillä se ei vaadi sähköä, näyttö ei jäädy mustaksi -30°C pakkasessa, ja lasilevyn läpi voi ottaa mittatarkkoja ristisuuntimia maaston kiintopisteistä.

Vertaistuki: kun kaikki menee pieleen metsässä

Eksyminen metsässä on shokeerava kokemus aivoille. Ympäröivä luonto alkaa näyttää täysin samanlaiselta, sydän hakkaa ja irrationaalinen pelko valtaa mielen hyvin nopeasti pimeän uhatessa. Tällöin taito luottaa täysin kompassiin omien pelkojen yli on elintärkeää. Alla Suomi-Redditin aitoja tarinoita ja varoituksia siitä, miltä erämaassa suuntavaiston menettäminen oikeasti tuntuu:

Kokoava ohjeistus: varusteet pelastavat

Kompassin käyttö on motorinen rutiinitaito, joka haalistuu äkkiä, jos sitä ei harjoitella vuosittain. Lähde liikkeelle perustiedoilla: laita kompassi kartalle, poista eranto ja vedä linja pisteestä toiseen. Muista, että yksikään kompassi ei auta, jos lukija panikoi. Paras suunnistaja on hän, joka on myöntänyt eksyneensä jo ensimmäisen 50 metrin harha-askeleen jälkeen ja pysähtynyt ottamaan rauhallisen takasuuntiman kartalta.