
Antibiootit ovat lääkkeitä, joilla hoidetaan bakteeri-infektioita – ne eivät tehoa viruksiin. Moni sairastunut kuitenkin pohtii, kuinka nopeasti antibiootti vaikuttaa ja milloin antibiootti alkaa tehota oireisiin. Antibiootin vaikutusaika vaihtelee tilanteen mukaan. Tässä syväluotaavassa artikkelissa käymme läpi, miten antibiootit toimivat, kuinka pian vaikutus yleensä alkaa ja mitä seikkoja kannattaa huomioida antibioottikuurin aikana. Mukana on tietoa suun kautta otettavista ja suonensisäisistä antibiooteista, yleisimmistä antibiooteista ja niiden eroista, sekä käytännön kysymyksiä kuten antibiootti ja särkylääkkeet, liikunta kuurin aikana, alkoholi, maitotuotteet ja maitohappobakteerit. Lopuksi käsittelemme antibioottien sivu- ja haittavaikutuksia (kuten antibiootti väsymys, vatsavaivat ja antibioottiripuli) sekä annamme käytännön vinkkejä turvalliseen käyttöön.
Lyhyt yhteenveto: Antibioottihoidon ensimmäiset merkit tehosta voivat ilmetä jo muutamien tuntien kuluessa ensimmäisestä annoksesta, mutta täydempään tehon saavutukseen voi mennä päiviä. Vaikutusnopeuteen vaikuttavat esimerkiksi infektion tyyppi ja vakavuus, antibiootin annostus ja antotapa (suun kautta vai suoneen), potilaan terveydentila sekä se, noudatetaanko lääkärin ohjeita huolellisesti. Yleensä olo alkaa kohentua 2–3 päivän kuluessa hoidon aloituksesta, vaikkakin joillakin helpotusta voi tuntua aiemminkin. On aina tärkeää syödä antibioottikuuriloppuun asti, vaikka vointi paranisi, jotta infektio paranee kokonaan ja estetään bakteerien resistenssin kehittyminen. Seuraavissa luvuissa perehdymme aiheeseen tarkemmin.
Miten antibiootit toimivat?
Antibiootti on lääkeaine, joka joko tappaa bakteereja tai estää niiden kasvua elimistössä. Eri antibiooteilla on erilaiset vaikutusmekanismit: jotkut esimerkiksi estävät bakteerin soluseinän muodostusta (kuten penisilliinit ja kefalosporiinit), toiset häiritsevät proteiinisynteesiä (esim. makrolidit ja tetrasykliinit) tai bakteerin DNA:n kopioitumista (kuten fluorokinolonit). Kaikilla mekanismeilla lopputulos on bakteerin tuhoutuminen tai lisääntymisen pysähtyminen, mikä antaa elimistön omalle puolustusjärjestelmälle mahdollisuuden nujertaa infektion.
On tärkeä ymmärtää, että antibiootit tehoavat vain bakteereihin, eivätkä ne auta virustaudeissa kuten flunssassa tai nuhakuumeessa. Turha antibioottien käyttö viruksiin on sekä hyödytöntä että haitallista, sillä se voi edistää antibioottiresistenssin kehittymistä bakteereissa. Lääkäri määrää antibiootin vain, jos on syytä epäillä bakteeri-infektiota. Usein pyritään valitsemaan mahdollisimman kapeakirjoinen antibiootti, joka tehoaa todennäköiseen taudinaiheuttajaan, jotta elimistön oma hyödyllinen bakteeristo häiriintyisi mahdollisimman vähän.
Kun sopiva antibiootti on aloitettu, lääke alkaa imeytyä ja kulkeutua verenkierron mukana infektiopesäkkeeseen. Antibioottihoito toimii yhteistyössä kehon puolustusmekanismien kanssa: lääkitys vähentää bakteerien määrää tai tuhoaa ne, ja samalla elimistön immuunipuolustus (valkosolut, vasta-aineet ym.) viimeistelee työn. Tällä tavoin antibiootti auttaa kehoa voittamaan tulehduksen.
Milloin antibiootti alkaa vaikuttaa?
Kuinka nopeasti antibiootti vaikuttaa? Kysymys on hieman monisyinen. Antibiootin teho bakteereihin alkaa usein jo pian ensimmäisen annoksen jälkeen: lääke saavuttaa verenkierrossa tehoaineen huippupitoisuuden yleensä 1–2 tunninsisällä annosta, jolloin se alkaa tappaa tai estää bakteereja. Tästä huolimatta oireiden lievittyminen ei välttämättä tapahdu heti samana päivänä. Tyypillisesti potilas tuntee olonsa selvästi paremmaksi noin 2 vuorokauden kuluessa hoidon aloituksesta – viimeistään kolmantena päivänä, mikäli antibiootti tehoaa kyseiseen bakteeriin. Joillekin helpotusta voi tosin ilmaantua jo muutaman tunnin kuluttua ensimmäisestä annoksesta, erityisesti jos infektio on lievä ja lääkitys osuu täsmälleen oikeaan. Toisissa, vaikeammissa infektioissa näkyvän paranemisen alkuun voi mennä useampi päivä.
Antibiootin vaikutusaika riippuu useista tekijöistä. Alla on koottu tärkeimpiä seikkoja, jotka vaikuttavat siihen miten nopeasti antibiootti vaikuttaa:
- Infektion tyyppi ja vakavuus: Yksinkertainen tulehdus (esim. pintahaavan infektio) voi rauhoittua nopeammin kuin esimerkiksi keuhkokuume. Vaikeammat infektiot vaativat yleensä pidemmän ajan ennen kuin oireet helpottavat. Esimerkiksi poskiontelotulehduksessa antibiootin tehon pitäisi näkyä 2–3 päivän kuluessa; jos kolmantena päivänä ei ole helpotusta, voi olla syytä arvioida hoito uudelleen. Vastaavasti virtsatieinfektiossamoni tuntee helpotusta jo ensimmäisen vuorokauden aikana. Yleispätevänä nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos 2–3 päivän antibioottihoidon jälkeen oireet eivät ole merkittävästi lievittyneet tai ne pahenevat, tulee ottaa yhteyttä lääkäriin.
- Antibiootin antotapa: Suun kautta otettavan antibiootin imeytyminen vie aikaa, kun taas suonensisäinen antibiootti (IV-antibiootti) pääsee suoraan verenkiertoon ja näin vaikutus alkaa yleensä nopeammin. IV-antibiootti voi antaa selvän helpotuksen oireisiin jo muutaman tunnin kuluessa ensimmäisestä annoksesta, etenkin vakavissa infektioissa, joissa tarvitaan nopea teho. Suun kautta otettavalla tabletilla vaikutuksen alku voi olla hieman hitaampi (lääkkeen on liuettava ja imeydyttävä ruoansulatuskanavasta), mutta useimmiten ero ei ole kovin suuri – molemmissa tapauksissa oireiden selvä lieventyminen nähdään tavallisesti parin päivän sisällä.
- Antibiootin valinta: Eri antibiootit vaikuttavat eri nopeuksilla. Joillakin valmisteilla on nopeampi vaikutus kuin toisilla. Esimerkiksi suonensisäinen kefuroksiimi voi alkaa tehota infektion hoidossa jo muutamassa tunnissa. Toisaalta atsitromysiini (makrolidiantibiootti) annostellaan usein lyhyenä kuurina, ja sen pitkä puoliintumisaika tarkoittaa, että se jatkaa vaikuttamistaan elimistössä vielä päiviä viimeisen annoksen jälkeen – potilas saattaa tuntea olonsa paremmaksi vasta kuurin lopulla tai sen jälkeenkin. Kefaleksiini (Kefexin) puolestaan imeytyy nopeasti: vaikutus kehossa alkaa noin 1–2 tunnissa annosta, ja useimmat potilaat tuntevat esimerkiksi kivun lievittyvän tai tulehduksen laskevan 1–2 vuorokauden sisällä hoidon aloituksesta. Myös bakteerilääke doksisykliini on melko nopea vaikutukseltaan akuutissa infektiotaudissa – yleensä oireet alkavat helpottaa muutamassa päivässä – mutta jos doksisykliiniä käytetään esimerkiksi aknen hoitoon, näkyvien tulosten saavuttaminen voi viedä viikkoja.
- Annos ja hoito-ohjelma: Antibiootin ottaminen oikealla tavalla on ratkaisevaa. On tärkeää noudattaa lääkärin määräämää annostusta sekä annosvälejä tarkasti. Jos lääkettä otetaan liian harvoin tai unohdellaan annoksia, pitoisuus veressä ei pysy riittävänä, mikä hidastaa paranemista. Entä mitä tapahtuu, jos ottaa antibiootin liian aikaisin? Yksittäisen annoksen ottaminen hieman etuajassa (esimerkiksi tunnilla) ei yleensä aiheuta vaaraa, mutta johdonmukaisesti tiheämpi annostelu kuin on määrätty voi johtaa haittavaikutusten lisääntymiseen ilman lisähyötyä. Liian tiheä annostelu voi nostaa lääkeaineen pitoisuudet liian korkeiksi ja rasittaa elimistöä turhaan. Siksi on suositeltavaa pitää kiinni ohjeistetuista annosväleistä. Jos yksi annos unohtuu, pakkausselosteessa neuvotaan yleensä ottamaan se heti muistaessa, ellei seuraava annos ole jo pian – tuplaa annosta ei pidä ottaa samaan aikaan. Säännöllisyys on avain: kun antibioottia otetaan tasaisin väliajoin, lääkkeen kudos- ja veripitoisuudet pysyvät tasaisina, mikä nopeuttaa bakteerin kukistamista.
- Potilaan yksilölliset tekijät: Ihmiset reagoivat lääkkeisiin yksilöllisesti. Immuunijärjestelmän tila vaikuttaa: jos potilaan vastustuskyky on heikentynyt (esim. perussairauden vuoksi), voi paraneminen edetä hitaammin, vaikka antibiootti on tehokas. Myös ikä voi vaikuttaa – iäkkäillä lääkkeen imeytyminen tai jakautuminen elimistössä voi olla erilaista. Lisäksi joillain potilailla esimerkiksi verenkierto tulehdusalueelle voi olla huonompi (kuten diabeetikon jalkahaavassa), mikä hidastaa antibiootin pääsyä kohteeseensa. Yhteisvaikutuksetmuiden lääkkeiden kanssa voivat niin ikään hidastaa tai heikentää tehoa: esimerkiksi eräät mahahapon vähentämiseen käytetyt lääkkeet ja kivennäisvalmisteet voivat sitoa antibiootteja suolistossa ja estää niiden imeytymistä. Siksi on tärkeää noudattaa ohjeita myös yhteensopimattomien ruoka-aineiden ja lääkkeiden suhteen – tästä lisää myöhemmin.
Yhteenvetona: Yleensä antibiootti alkaa vaikuttaa niin, että potilas huomaa voinnin kohentuvan parin päivän kuluessa lääkityksen aloituksesta. Jo muutaman tunnin jälkeen vaikutus on käynnistynyt solutasolla (bakteerit alkavat tuhoutua), mutta näkyvämpi kliininen hyöty (esimerkiksi kuumeen lasku, kivun lieveneminen, tulehduksen merkkien vähentyminen) seuraa usein viipeellä. Mikäli kolmen päivän jälkeen ei ole tapahtunut lainkaan edistystä tai oireet pahenevat, tilanne kannattaa arvioida lääkärin kanssa – joskus syynä voi olla väärä lääkitys (bakteeri onkin resistentti tai kyseessä on virus), tai infektio on komplisoitunut niin että tarvitaan muuta hoitoa.
Suun kautta vai suoneen – miten antotapa vaikuttaa?
Antibiootteja voidaan antaa eri tavoin: tavallisimmin suun kautta tabletteina tai kapseleina, vaikeammissa tilanteissa suonensisäisesti tiputuksena (infuusiona) tai injektiona. Antotapa vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti lääke vaikuttaa elimistössä. Suun kautta otettavan antibiootin on läpäistävä ruoansulatuskanava ja imeydyttävä suolistosta, mikä viivästyttää hieman vaikutuksen alkua. Suonensisäinen antibiootti sen sijaan menee suoraan verenkiertoon, joten lääkeaineen pitoisuus nousee nopeammin ja usein korkeammalle. Tämä tarkoittaa, että IV-antibiootilla oireet voivat alkaa helpottaa nopeammin kuin vastaavalla suun kautta otettavalla lääkkeellä.
Kliinisesti merkittävä ero näkyy etenkin vakavissa infektioissa: sairaalassa suoneen annettavalla antibiootilla pyritään saamaan nopea iskuvaikutus hengenvaaralliseen tilanteeseen (kuten sepsikseen tai aivokalvontulehdukseen). Esimerkiksi suonensisäinen penisilliini keuhkokuumeen hoidossa saattaa laskea potilaan kuumetta ja parantaa vointia jo ensimmäisen vuorokauden aikana. Suun kautta annettu penisilliinikuuri samassa taudissa auttaa toki sekin, mutta vaikutus saattaa ilmetä hieman viiveellä. Yleensä molemmilla tavoilla pyritään kuitenkin siihen, että 48–72 tunninkuluttua aloituksesta nähdään selvä muutos parempaan potilaan voinnissa.
On huomattava, että vaikka IV-antibiootti aloittaa vaikutuksensa nopeammin, täysi paraneminen vie silti aikaa. Antibioottihoidon on jatkuttava riittävän kauan, jotta kaikki taudinaiheuttajabakteerit saadaan eliminoitua. Esimerkiksi vakavassa infektiotilassa potilas voi saada ensin muutaman päivän suonensisäistä hoitoa sairaalassa ja jatkaa sitten suun kautta kuurilla kotihoidossa. Tämä siksi, että alkuun halutaan nopea teho (IV), mutta jatkohoito voidaan turvallisesti toteuttaa suun kautta, kun pahin on ohi.
Suonensisäisen antibiootin haittavaikutukset ovat yleensä samankaltaisia kuin suun kautta otettavien: voi ilmetä pahoinvointia, ripulia, ihottumaa tai muita allergisia reaktioita. Lisäksi suoneen annettava lääkitys voi joskus aiheuttaa paikallista ärsytystä suonessa (infuusiokohdan punoitusta, kipua tai laskimotulehdusta). Tämän vuoksi sairaalahoidossa infuusiokohtaa seurataan ja tarvittaessa kanyylin paikkaa vaihdetaan. Yleisesti ottaen IV-antibiootit ovat turvallisia, kun niitä annetaan asianmukaisessa valvonnassa. On kuitenkin hyvä mainita hoitohenkilökunnalle, jos suonen seutu aristaa tai muita ongelmia ilmenee.
Kuinka nopeasti suonensisäinen antibiootti vaikuttaa? Kuten edellä todettiin, usein vaikutus alkaa tuntua nopeammin kuin suun kautta otettavalla. Esimerkiksi suonensisäisesti annettu kefuroksiimi voi alkaa lievittää oireita jo muutaman tunnin kuluessa. Täysi vaikutus – eli infektion nujertuminen – voi silti vaatia useiden päivien hoidon, eikä IV-antibioottikaan paranna yön yli jokaista tulehdusta. Antotavan etu on lähinnä nopeampi alkuvaikutus ja se, että hyvin huonokuntoiselle potilaalle tai henkilölle joka ei voi ottaa suun kautta mitään (oksentelun tms. vuoksi) saadaan lääkitys perille.
Yhteenvetona: suoneen annettava antibiootti vaikuttaa nopeammin, mutta lopullisen paranemisen aikataulu riippuu edelleen monista tekijöistä (infektion vaikeus, bakteerin tyyppi ym.). Lääkäri päättää antotavan potilaan tilan perusteella. Perusterveiden henkilöiden tavanomaiset infektiot (kuten korvatulehdus, keuhkoputkentulehdus, ihoinfektio) hoidetaan lähes aina suun kautta otettavilla antibiooteilla avohoidossa. Suonensisäistä antibioottiatarvitaan pääasiassa sairaalahoitoa vaativissa tilanteissa, kun tarvitaan tehokasta ja nopeaa hoitoa.
Antibioottikuurin kesto ja kuurin loppuun saattaminen
Antibioottikuuri on suunniteltu kestämään tietty aika, jotta infektio saadaan varmasti hoidettua. Tyypillisesti kuurin pituus on nykyään 5–7 päivää useimmissa tavallisissa infektioissa. Joissakin tapauksissa yksikin annos riittää (esim. tietyt virtsatieinfektion antibiootit), kun taas vaikeammissa infektioissa tai erityisissä paikallisinfektioissa hoito voi kestää useita viikkoja tai jopa kuukausia. Lääkäri määrittää keston infektiotyypin, potilaan terveydentilan ja hoitovasteen perusteella.
On erittäin tärkeää ottaa antibiootti säännöllisesti ohjeen mukaan ja syödä kuuri loppuun asti. Vanha ohje “kuuri loppuun” pätee yhä useimmissa tilanteissa: vaikka olo kohenee, jäljellä olevat bakteerit on nitistettävä loppuun, jottei tulehdus uusiudu tai muutu vaikeammin hoidettavaksi. Jos antibioottikuuri lopetetaan liian aikaisin, infektio voi kiihtyä uudelleen ja jäljelle jääneet bakteerit saattavat kehittää vastustuskykyä lääkkeelle. Kuurin keskeyttäminen omin päin onkin yksi syy antibioottiresistenttien bakteerikantojen yleistymiseen.
Samalla tavoin turha pitkittäminen tai varmuuden vuoksi “ylihoitaminen” ei ole hyödyksi. Liian pitkä kuuri voi tarpeettomasti tuhota elimistön normaalia mikrobistoa ja altistaa esimerkiksi suoliston ongelmille. Nykyään monissa infektioissa onkin tutkimusten perusteella lyhennetty hoitoaikoja. Esimerkiksi aiemmin 10 päivää kestänyt kuuri saatetaan uusien suositusten mukaan hoitaa 5–7 päivässä, jos potilas reagoi hyvin hoitoon. Lääkäriin on syytä olla yhteydessä, mikäli kuurin loputtua tuntuu että infektio ei ole täysin parantunut – joskus kuuria jatketaan tai vaihdetaan toiseen antibioottiin tilanteen mukaan.
Mitä tapahtuu, jos ottaa antibiootin liian aikaisin? Tällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi seuraavan annoksen ottamista ennen aikojaan tai uuden kuurin aloittamista liian pian edellisen perään. Mikäli kyse on yksittäisestä annoksesta, jonka ottaa muutaman tunnin etuajassa, ei yleensä tapahdu muuta kuin että lääkkeen pitoisuus nousee hieman korkeammaksi hetkellisesti – yleensä tästä ei koidu vahinkoa. Silti suositus on pitää annosvälit suunnilleen tasaisina. Jos taas tarkoitetaan uuden kuurin aloittamista “liian aikaisin” edellisen jälkeen (ilman että lääkäri on määrännyt), on tämäkin huono idea: turhat perättäiset antibioottikuurit voivat kuormittaa elimistöä ja erityisesti suolistomikrobistoa, ja altistaa haittavaikutuksille sekä resistenssille. Antibiootteja ei pidä käyttää varmuuden vuoksi tai esimerkiksi virustautiin “varalta” – tästä ei ole hyötyä, vaan pikemminkin haittaa.
Yhteenveto ohjeista antibioottikuurin aikana: Noudata annosteluohjetta tarkasti, älä jätä annoksia väliin äläkä lopeta ennen aikojaan. Älä myöskään käytä vanhoja ylijääneitä antibiootteja uuteen vaivaan omin päin – lääkäri arvioi aina tapauskohtaisesti, tarvitaanko antibiootti ja mikä on sopiva laji sekä kuurin pituus. Kysy neuvoa terveydenhuollosta, jos jokin antibioottiin liittyvä asia mietityttää tai jos koet merkittäviä sivuvaikutuksia.
Mitä ei saa tehdä antibioottikuurin aikana? Tärkeimpiä kieltoja ja välttämisohjeita ovat: 1) Älä lopeta lääkettä omin päin kesken kuurin, ellei lääkäri käske (esimerkiksi vakavan haittavaikutuksen vuoksi). 2) Älä jätä annoksia väliin tai ota tupla-annosta unohtuneen korvaamiseksi ilman ohjetta – pidä tasainen rytmi. 3) Vältä alkoholia, tästä lisää myöhemmin. 4) Vältä yhteensopimattomia ruokia/juomia ja lääkkeitä: esimerkiksi maitotuotteet, rautalisät tai närästyslääkkeet voivat heikentää joidenkin antibioottien tehoa (tetrasykliinit, fluorokinolonit; näistä kerrotaan alempana). 5) Älä rehki liikaa fyysisesti kuurin aikana – keho tarvitsee voimia parantumiseen (käsittelemme liikuntaa erikseen). 6) Älä ota muita lääkkeitä tai luontaistuotteita tarkistamatta apteekista, voivatko ne haitata antibiootin vaikutusta (esim. tietyt yrttivalmisteet tai ravintolisät saattavat vaikuttaa lääkeaineenvaihduntaan). 7) Älä altistu turhalle auringonvalolle, jos käyttämäsi antibiootti aiheuttaa valoherkkyyttä (erityisesti doksisykliini ja muut tetrasykliinit voivat tehdä ihon herkäksi auringolle – suojaa iho ja vältä aurinkoa kuurin ajan). 8) Älä säilytä lääkettä väärin: katso pakkausselosteesta säilytysohje, esimerkiksi osa mikstuuramuotoisista antibiooteista säilytetään jääkaapissa, ja huoneenlämmössä ne menettävät tehoaan.
Yleisimmät antibiootit ja niiden kirjo
Antibiootteja on monia eri tyyppejä. Ne voidaan ryhmitellä vaikutusmekanismin ja kemiallisen rakenteen perusteella useisiin ryhmiin. Alla esitellään lyhyesti eri antibioottiryhmiä ja esimerkkejä niihin kuuluvista lääkkeistä (suluissa mainitaan tyypillisiä käyttökohteita ja erityispiirteitä):
- Penisilliinit: Perinteisiä laajasti käytettyjä antibiootteja. Esim. V-penisilliini (fenoksimetyylipenisilliini) tonsilliittiin ja hammasperäisiin infektioihin, amoksisilliini hengitystie- ja korvatulehduksiin sekä yhdistelmänä klavulaanihapon kanssa vaikeampiin infektiotyyppeihin. Penisilliinit estävät bakteerin soluseinän muodostusta. Ne ovat yleensä kapeakirjoisia – tehoavat hyvin etenkin gram-positiivisiin bakteereihin kuten streptokokkeihin. Yleisiä haittoja ovat mm. ripuli, löysät ulosteet, pahoinvointi ja ihottumat. Penisilliinille allergisia on noin muutama prosentti väestöstä; tällöin tätä ryhmää ei voida käyttää.
- Kefalosporiinit: Penisilliinejä muistuttava ryhmä (myös beetalaktaamiantibiootteja). Esim. kefaleksiini(kauppanimi Kefexin) ja kefuroksiimi. Näitä käytetään mm. ihon, pehmytkudosten, hengitysteiden ja virtsateiden infektioihin. Kefalosporiineja on eri sukupolvia; ensimmäisen polven kefaleksiini on tehokas moniin yleisiin bakteereihin (kuten stafylokokkeihin ja streptokokkeihin sekä joihinkin gram-negatiivisiin kuten E. coliin) – käyttöä on esimerkiksi märkäruven, haavainfektioiden ja virtsatietulehdusten hoidossa. Onko Kefexin laajakirjoinen antibiootti? Virallisesti kyllä: kefaleksiiniä kuvataan laajakirjoiseksi antibiootiksi, koska se tehoaa moniin eri bakteerilajeihin. Tieteellisesti se on kuitenkin “kohtalaisen” laajakirjoinen – uusia sukupolvia kohti mentäessä kefalosporiinien kirjo laajenee entisestään. Kefexin on joka tapauksessa yleinen vaihtoehto, jos potilas on allerginen penisilliinille tai jos halutaan kattaa hieman laajempi kirjo taudinaiheuttajia. Sen vaikutusaika on nopea: lääke imeytyy hyvin suolistosta, ja ensimmäiset merkit tehosta (esimerkiksi kivun lievittyminen) voivat tulla jo 1–2 tunnin sisällä annoksesta. Tyypillisesti potilaat tuntevat olonsa selvästi paremmaksi 1–2 päivän kuluessa Kefexin-kuurin aloituksesta, mikäli bakteeri on herkkyydeltään sopiva. Kefalosporiinien haitat ovat samankaltaisia kuin muillakin beetalaktaameilla: eniten vatsa-oireita (ripuli, pahoinvointi, vatsakipu) ja mahdollisia ihoreaktioita. Ristiallergia penisilliineihin on mahdollinen (pienellä osalla penisilliiniallergisista).
- Makrolidit: Tähän ryhmään kuuluvat mm. erytromysiini, klaritromysiini ja atsitromysiini. Makrolidit estävät bakteerien proteiinisynteesiä. Ne tehoavat moniin hengitystieinfektioiden bakteereihin (kuten mykoplasmaan, hinkuyskäbakteeriin) ja ovat vaihtoehto penisilliiniallergisille esimerkiksi keuhkokuumeen hoidossa. Atsitromysiini on tunnettu siitä, että sen annostelu on lyhyt (esim. 3–5 päivää) mutta vaikutus jatkuu pitkään. Makrolidien yleisiä haittoja ovat mm. vatsavaivat ja joskus voimakkaatkin mahalaukun ärsytysoireet (erytromysiini on pahamaineinen vatsan ärsyttäjä). Ne voivat myös aiheuttaa makuaistin häiriöitä tai tilapäistä kuulon heikkenemistä suurilla annoksilla. Monet makrolidit vaikuttavat voimakkaasti muiden lääkkeiden aineenvaihduntaan maksassa, joten yhteisvaikutuksia pitää varoa.
- Tetrasykliinit: Esim. doksisykliini ja tetrasykliini. Nämä ovat laajakirjoisia antibiootteja, jotka tehoavat moniin bakteereihin gram-positiivisista gram-negatiivisiin sekä esimerkiksi solunsisäisiin bakteereihin (kuten klamydia, mykoplasma). Doksisykliini onkin monipuolinen lääke: sitä käytetään hengitystieinfektioissa, poskiontelotulehduksissa, sukupuolitaudeissa (kuten klamydia) ja myös aknen pitkäaikaishoidossa pienempinä annoksina. Kuinka nopeasti doksisykliini vaikuttaa? Hengitystie- tai klamydiainfektiossa oireet alkavat yleensä lievittyä muutamassa päivässä, joskus jo parin päivän sisällä. Esimerkiksi klamydiassa oireet (kuten virtsaamiskipu) usein helpottavat 1–2 päivän kuluessa, vaikka kuuri kestääkin yleensä viikon. Aknen hoidossa sen sijaan doksisykliinin vaikutus näkyy hitaammin: viikkojen säännöllisen käytön jälkeen iho alkaa puhdistua, täysi hyöty tulee usein kuukausien aikana. Doksisykliinin erityispiirteisiin kuuluu, että se ärsyttää helposti mahaa ja ruokatorvea, joten se suositellaan otettavaksi ison vesilasillisen kera pystyasennossa. Sen voi ottaa tyhjään mahaan, mutta jos tyhjä vatsa aiheuttaa pahoinvointia, lääkkeen voi ottaa kevyen ruokapalan kanssa – kunhan välttää maitotuotteita samaan aikaan. Maitotuotteet heikentävät tetrasykliinien imeytymistä merkittävästi, sillä maidon kalsium sitoo lääkeainetta. Siksi doksisykliini on hyvä ottaa joko tunti ennen tai paria tuntia jälkeen aterian, jossa ei ole maitotuotteita, ja maitolasillinen on kuurin aikana pannassa läheltä lääkehetkeä. Tetrasykliinit aiheuttavat lisäksi voimakasta valoherkkyyttä: jo pienessäkin auringonvalossa iho voi palaa tai tulee punoitusta helposti, joten auringonottoa tulee välttää (ja käyttää aurinkovoidetta välttämättömissä tilanteissa ulkona). Muita tyypillisiä haittoja ovat vatsavaivat – ylävatsakipu, pahoinvointi, ripuli – jotka ovat melko yleisiä. Tetrasykliinejä ei tule yhdistää joidenkin muiden antibioottien kanssa, koska ne voivat heikentää toistensa tehoa. Myös jotkin ravintolisät (rautatabletit, kalkki, sinkki) sitovat tetrasykliiniä, joten ne tulee ottaa eri aikaan (vähintään parin tunnin välein).
- Fluorokinolonit: Synteettisiä laajakirjoisia antibiootteja, esim. siprofloksasiini, levofloksasiini ja moksifloksasiini. Niitä käytetään mm. virtsatie- ja eturauhastulehduksiin, vaikeisiin suolistoinfektioihin sekä joissakin hengitystie- ja tulehduspesäke-infektioissa. Fluorokinolonit ovat tehokkaita, mutta niiden käyttöä rajoittavat tietyt harvinaiset mutta vakavat haitat. Yleisiä haittoja ovat samat kuin muillakin antibiooteilla: vatsavaivat ja ihottumat. Erityisenä varoituksena fluorokinoloneilla on kuitenkin riski jännevaurioihin (jänteiden tulehdus tai jopa katkeaminen) sekä keskushermosto-oireisiin. Näitä esiintyy harvoin, mutta esimerkiksi urheilijoille fluorokinoloneja määrätessä neuvotaan välttämään raskasta liikuntaa kuurin aikana ja jonkin aikaa sen jälkeen, jotta akillesjänteeseen tai muihin jänteisiin ei kohdistu liiallista rasitusta. Myös fluorokinolonien imeytymistä häiritsevät maitotuotteet, rauta, magnesium ym., joten ne otetaan erillään näistä. Fluorokinoloneja käytetään vain tarpeeseen, yleensä vaihtoehtoisena lääkkeenä kun tavallisemmat antibiootit eivät tehoa tai sovi.
- Sulfonamidit ja trimetopriimi: Nämä kaksi lääkeainetta käytetään usein yhdessä yhdistelmänä (kutsutaan trimetopriimi-sulfametoksatsoliksi, esim. Bactrim). Ne estävät bakteerin foolihappoaineenvaihduntaa. Yhdistelmä on laajakirjoinen ja tehoaa erityisesti moniin virtsatieinfektion aiheuttajiin sekä joihinkin keuhkoinfektioihin. Trimetopriimia voidaan käyttää myös yksinään lievässä virtsatieinfektiossa. Yleisiä haittoja ovat vatsa-oireet ja ihottumat, samoin kuin muillakin antibiooteilla. Sulfa-trimetopriimi voi aiheuttaa yliherkkyysreaktioita (ihottumaa, harvoin vakavia ihoreaktioita). Tähän ryhmään kuuluu myös nitrofurantoiini, joka on virtsarakkotulehduksen peruslääke; sen vaikutus kohdistuu virtsateihin, eikä sillä ole niin paljon vaikutusta muuhun elimistöön. Nitrofurantoiinin yleinen haitta on pahoinvointi ja vatsavaivat, ja se voi värjätä virtsan tummankeltaiseksi – tämä on normaalia käytön aikana.
Yllä on vain keskeisimpiä esimerkkejä. Lisäksi on monia muita antibiootteja (kuten aminoglykosidit, glykopeptidit, metronidatsoli ym.), joita käytetään tietyissä tilanteissa. Yleisimmät antibiootit esimerkiksi avohoidossa Suomessa ovat kuitenkin erilaiset penisilliinit (amoksisilliini, V-pen), kefalosporiinit (kefaleksiini), makrolidit (atsitromysiini), tetrasykliinit (doksisykliini) ja virtsatieinfektioissa trimetopriimi tai nitrofurantoiini. Lääkäri valitsee antibiootin aina tapauskohtaisesti: mikä tehoaa kyseiseen infektioon parhaiten ja on potilaalle turvallinen. Usein valintaan vaikuttaa myös antibiootin kirjo: pyritään käyttämään riittävän kapeakirjoista lääkettä, jotta laajakirjoisen antibiootin turhia haittoja voidaan välttää. Laajakirjoisempi lääke valitaan yleensä vain, jos taudinaiheuttajaa ei tiedetä tarkasti ja halutaan kattaa mahdollisimman moni vaihtoehto. On hyvä muistaa, että antibiootin laajakirjoisuus ei tee siitä “vahvempaa”potilaalle; tärkeää on yhteensopivuus bakteerin kanssa. Jos bakteeri on herkkä, kapeakin lääke parantaa infektion tehokkaasti.
Antibiootit vs. virukset – tehoaako antibiootti flunssaan?
Yksi sitkeä harhaluulo on, että antibiootista voisi olla hyötyä myös virustautiin tai että se estäisi bakteerien jälkitauteja virusinfektion aikana. Todellisuudessa antibiootit eivät tehoa viruksiin lainkaan. Esimerkiksi tavallinen flunssa, nuha, influenssa tai vaikkapa korona ovat virusten aiheuttamia sairauksia, joihin antibiootit eivät auta. Antibiootin ottaminen virusinfektion aikana ei myöskään estä mahdollisia bakteerien aiheuttamia jälkitauteja – päinvastoin, se voi jopa lisätä niiden riskiä altistamalla elimistön vastustuskykyisemmille bakteereille. Suomen Käypä hoito -suositukset painottavatkin, että hengitystieinfektiot hoidetaan antibiootilla vain silloin, kun on selvä näyttö bakteeriperäisyydestä (kuten bakteriaalinen keuhkokuume tai angiinan streptokokki).
Jos lääkäri sanoo “ei antibioottia” esimerkiksi flunssassa tai virusperäisessä keuhkoputkentulehduksessa, tähän on hyvä syy. Turha antibioottien käyttö johtaa vain haittoihin: sivuvaikutuksiin potilaalle ja pitkällä aikavälillä antibiooteille resistenttien bakteerikantojen lisääntymiseen. Virustaudin aikana on parempi keskittyä oireiden hoitoon (levolla, särkylääkkeillä, nesteytyksellä ym.). Poikkeus on se, jos virustauti johtaa bakteeri-jälkitautiin – esimerkiksi influenssaan voi joskus liittyä jälkikäteen bakteerikeuhkokuume, jolloin antibiootti on tarpeen, mutta vasta kun bakteeri-infektio on todella todettu.
Yhteenveto: Älä vaadi antibioottia, jos kyse on viruksesta. Antibiootti ei lyhennä virustaudin kestoa eikä estä esimerkiksi flunssan muuttumista poskiontelotulehdukseksi. Lääkäri osaa arvioida, milloin antibiootti on tarpeen – käytetään niitä viisaasti vain oikeaan kohteeseen.
Kefexin (kefaleksiini) – kuinka nopeasti vaikuttaa ja onko laajakirjoinen?
Monet tunnistavat nimeltä antibiootin nimeltä Kefexin, jonka vaikuttava aine on kefaleksiini. Kefexin kuuluu edellä mainittuihin kefalosporiineihin ja on Suomessa melko usein käytetty lääke esimerkiksi ihotulehduksiin, avohaavojen infektion estoon, hammastulehduksiin tai virtsatieinfektioihin. Onko Kefexin laajakirjoinen antibiootti? Kefaleksiini luokitellaan ensimmäisen polven kefalosporiiniksi, ja sitä kuvataan lääkkeen valmisteyhteenvedossa laajakirjoiseksi antibiootiksi. Se tarkoittaa, että kefaleksiini tehoaa varsin moneen bakteeriin: tyypillisesti kaikkiin tavallisiin gram-positiivisiin tulehdusbakteereihin (kuten strepto- ja stafylokokit) sekä useisiin gram-negatiivisiin bakteereihin kuten E. coli -bakteeriin. Käytännössä Kefexin “kirjo” kattaa suurimman osan ihoinfektioiden ja virtsatietulehdusten tavanomaisista aiheuttajista. Se ei kuitenkaan tehoa kaikkiin bakteereihin – esimerkiksi sairaalabakteerit tai eräät suolistobakteerit voivat olla sen vaikutuspiirin ulkopuolella. Lisäksi kefaleksiini, kuten muutkaan antibiootit, ei tehoa viruksiin. Laajakirjoisuudesta huolimatta on syytä muistaa, että vielä laajakirjoisempia ovat esim. kolmannen polven kefalosporiinit tai karbapeneemit, joita tosin käytetään vain erityistapauksissa.
Kuinka nopeasti Kefexin vaikuttaa? Kefaleksiini imeytyy hyvin suun kautta otettuna, ja lääkeaineen pitoisuus nousee veressä noin tunnin kuluessa. Ensimmäiset merkit tehosta voivat ilmestyä jo 1–2 tunnin sisällä ensimmäisen annoksen ottamisesta – esimerkiksi kuume saattaa lähteä laskemaan tai kipu lievittyä hieman. Kuitenkin merkittävä oireiden helpotus tapahtuu yleensä seuraavien päivien aikana: useimmat potilaat huomaavat olon kohenevan selvästi vuorokauden–parin kuluessa kuurin aloituksesta. Esimerkiksi märkäisen ihotulehduksen punoitus alkaa laantua ja kuumotus vähenee usein toisena hoitopäivänä. Virtsatieoireissa kirvely saattaa hellittää jo ensimmäisen päivän aikana. Jos Kefexin ei ole alkanut tehota 3 päivän mennessä, on mahdollista, että bakteeri on resistentempi tai diagnoosi epävarma – silloin tarvitaan lääkärin arviota, jatketaanko, vaihdetaanko toiseen antibioottiin vai tutkitaanko bakteeriviljelyllä herkkyys.
Kefexin on yleensä hyvin siedetty. Sen haittavaikutukset ovat samat kuin muilla yleisillä antibiooteilla: joillekin tulee vatsaoireita kuten löysiä ulosteita, ripulia, pahoinvointia tai vatsakipua. Myös lievät ihottumat voivat olla mahdollisia – kefaleksiini voi aiheuttaa saman tyyppisiä ihoreaktioita kuin penisilliini, ja harvinaisissa tapauksissa jopa allergisen reaktion (nokkosihottuma, kutina, hyvin harvoin anafylaksia). Mikäli aiemmin on ollut voimakas allergia(anafylaktinen reaktio) penisilliinistä, myös kefalosporiinin (kuten Kefexin) kanssa pitää olla varovainen mahdollisen ristiallergian vuoksi. Yleisesti Kefexin on kuitenkin turvallinen, ja sitä voidaan käyttää myös lapsille sopivin annoksin. Kuurin kesto on tavallisesti 5–7 vuorokautta tilanteesta riippuen. On tärkeää muistaa nauttia lääke ohjeen mukaan – Kefexin voidaan ottaa ruokailusta riippumatta, mutta ruoka saattaa hieman hidastaa imeytymistä. Usein suositellaan ottamaan se joko tyhjään mahaan tai kevyen aterian yhteydessä. Veden juominen annoksen yhteydessä parantaa imeytymistä ja vähentää mahdollista vatsan ärsytystä.
Doksisykliini – vaikutusaika ja erityisohjeet
Doksisykliini on tetrasykliiniryhmän antibiootti, jota käytetään laajalti erilaisiin infektioihin. Se on tunnettu monipuolisuudestaan: sama lääke tehoaa hengitystieinfektioihin, poskiontelotulehdukseen, lymen borrelioosiin (punkkien levittämä tauti), sukupuolitauteihin (kuten klamydia) sekä aknen pitkäaikaishoitoon. Doksisykliini toimii estämällä bakteerien proteiinisynteesiä ja on bakteriostaattinen (estää kasvua).
Kuinka nopeasti doksisykliini vaikuttaa? Tämä riippuu käyttötarkoituksesta: akuuteissa infektioissa (kuten keuhkoputkentulehdus tai klamydia) potilaat kokevat yleensä oireiden lievittyvän muutamassa päivässä hoidon aloituksen jälkeen. Esimerkiksi klamydiassa monet ovat oireettomia, mutta jos oireita on (esim. kirvelyä virtsatessa), ne tavallisesti helpottavat 1–2 päivän kuluessa hoidon aloittamisesta. Keuhkoputkentulehduksessa tai poskiontelotulehduksessa doksisykliinin teho näkyy yleensä 2–4 päivän kuluessa, jolloin yskä lievenee tai poskionteloiden kipu hellittää. Sen sijaan akneta hoidettaessa doksisykliinin vaikutus tulee esiin viiveellä: iho alkaa puhdistua hitaasti viikkojen aikana, ja parhaimman vaikutuksen näkee usein vasta yli kuukauden hoidon jälkeen. Tämä johtuu siitä, että aknessa doksisykliiniä käytetään matalampana ylläpitoannoksena ja sen vaikutus perustuu bakteerien hillintään iholla ja tulehdusreaktion vähentämiseen, mikä vie aikaa.
Erityisohjeet doksisykliinin käytössä: Doksisykliini kannattaa ottaa joko 1–2 tuntia ennen tai jälkeen ruokailun, sillä ruoka voi hieman vähentää imeytymisnopeutta. Kuitenkin, jos lääke aiheuttaa tyhjään vatsaan otettuna pahoinvointia, sen voi ottaa kevyen aterian yhteydessä. Tärkeää on välttää maitotuotteita lääkkeenottoajankohtana, koska maidon ja maitotuotteiden sisältämä kalsium sitoo doksisykliiniä ja estää sitä imeytymästä tehokkaasti. Eli maito, jogurtti, juusto sekä kalsiumia sisältävät ravintolisät on pidettävä erillään (vähintään ~2 tuntia ennen/jälkeen) doksisykliiniannoksesta. Myös rautalisät, sinkki ja magnesium (kuten eräät närästyslääkkeet) voivat kelatoida doksisykliiniä – nekin tulisi ottaa eri aikaan.
Toinen tärkeä ohje on ottaa doksisykliini riittävän suuren vesimäärän kera (vähintään lasillinen vettä) ja välttää heti makuulle menoa. Tämä johtuu siitä, että doksisykliini voi aiheuttaa ruokatorven ärsytystä tai jopa pienen haavauman, jos tabletti jää ruokatorveen kiinni. Siksi suositellaan, että lääke otetaan pystyasennossa ja sen jälkeen ei mennä ainakaan puoleen tuntiin makaamaan. Näillä varotoimilla ehkäistään vatsakipu ja ruokatorven ongelmat.
Kolmas erityispiirre, jo mainittu, on doksisykliinin aiheuttama aurinkoherkkyys. Jo muutaman päivän doksisykliinihoito voi tehdä ihon poikkeuksellisen alttiiksi auringon UV-säteille, jolloin seurauksena voi olla voimakas auringonpolttama tai ihoreaktio tavallisesta auringonotosta. Tämän vuoksi doksisykliinikuuri aikana (ja pari päivää sen jälkeen) neuvotaan välttämään auringonottoa ja käyttämään suojaavia vaatteita sekä aurinkovoidetta ulkoillessa. Solariumin käyttöä ei suositella.
Doksisykliinin yleisimmät haittavaikutukset ovat samankaltaisia kuin muillakin antibiooteilla: ruoansulatuskanavan oireet (pahoinvointi, ripuli, mahakipu) ovat melko tavallisia. Mikäli pahoinvointi on hankalaa, ruoan nauttiminen yhtä aikaa (ei maitopitoisen) voi auttaa. Joskus doksisykliini aiheuttaa hiivainfektion erityisesti naisille (suun tai emättimen hiivatulehdus), koska se muuttaa elimistön bakteeritasapainoa – tämä on mahdollista lähes kaikilla laajakirjoisilla antibiooteilla. Pitkään jatkuvassa käytössä (kuten aknen ylläpitohoito kuukausien ajan) doksisykliini voi harvoin vaikuttaa maksaan, joten lääkäri seuraa tarvittaessa maksa-arvoja. Raskaana oleville doksisykliini on vasta-aiheinen, koska se voi vaikuttaa sikiön luuston ja hampaiden kehitykseen.
Yhteenvetona: Doksisykliini on tehokas ja usein melko nopeasti vaikuttava antibiootti akuutteihin infektioihin (oireet helpottavat muutamassa päivässä), mutta sen käyttöön liittyy useita erityisohjeita (maito, aurinko, annostelutapa), jotka on hyvä muistaa optimaalisen tehon ja välttyäkseen turhilta harmeilta.
Antibiootin sivuvaikutukset ja haitat
Kuten kaikki lääkkeet, myös antibiootit voivat aiheuttaa haittavaikutuksia. Suurin osa antibioottien sivuvaikutuksista on onneksi lieviä ja ohimeneviä. Yleisimpiä ovat ruoansulatuskanavan oireet sekä erilaiset yliherkkyysreaktiot iholla. Seuraavassa käydään läpi tavallisimpia haittoja:
Vatsa- ja suolisto-oireet
Vatsavaivat ovat kenties tavallisin antibioottien haittavaikutus. Monet antibiootit ärsyttävät jossain määrin ruoansulatuskanavaa tai muuttavat suoliston bakteerikantaa, mikä voi johtaa oireisiin. Tyypillisiä ovat:
- Pahoinvointi ja kuvotus: Esimerkiksi erytromysiini ja doksisykliini tunnetaan siitä, että ne voivat aiheuttaa voimakastakin pahoinvointia joillakin potilailla. Pahoinvointi ilmenee usein hoidon alussa ja saattaa lievittyä muutaman päivän kuluessa, kun elimistö tottuu lääkkeeseen. Käytännön vinkkinä lääkkeen ottaminen ruokailun yhteydessä (jos sallittua) voi vähentää pahoinvointia. Samoin riittävä veden juominen lääkkeen kanssa auttaa tabletteja kulkemaan sujuvasti mahalaukkuun.
- Vatsakipu ja ruoansulatusvaivat: Jotkut kokevat mahakipua tai polttavaa tunnetta ylävatsalla antibiootin aloittamisen jälkeen. Tämä voi johtua mahalaukun ärsytyksestä. Esimerkiksi tetrasykliinit (doksisykliini) ja NSAID-tulehduskipulääkkeet yhdessä voivat ärsyttää mahaa. Jos ilmenee vatsakipua, kannattaa tarkistaa, voiko lääkkeen ottaa ruokailun yhteydessä – monien antibioottien kohdalla tämä on sallittua ja suositeltavaa juuri vatsavaivojen ehkäisemiseksi. Toisaalta, kuten aiemmin mainittiin, joidenkin lääkkeiden teho vaatii tyhjän mahan. Pakkausseloste neuvoo oikean tavan. Antibiootti vatsakipu on yleensä ohimenevä vaiva eikä tarkoita mitään vakavaa, ellei kipu ole kovaa tai pitkittynyttä. Jos vatsakipu on erittäin voimakas tai siihen liittyy verioksentelua tms., tulee ottaa heti yhteys lääkäriin – tämä on harvinaista.
- Ripuli ja löysät ulosteet: Antibioottiripuli on tunnettu ilmiö. Arviolta noin 5–25%:lle potilaista kehittyy jossain määrin normaalia löysempi uloste antibioottikuurin aikana. Syynä on se, että antibiootti tappaa taudinaiheuttajien ohella myös elimistön omia, hyödyllisiä suolistobakteereja, mikä sekoittaa suoliston ekosysteemiä. Usein tämä ripuli alkaa muutama päivä kuurin aloittamisen jälkeen – joillakin jopa 1–2 päivän sisällä, joillakin vasta lopussa tai pian kuurin päätyttyä. Yleensä kyse on lievästä, itsestään rajoittuvasta ripulista (pari löysää ulostetta päivässä). Tärkeää on huolehtia riittävästä nesteytyksestä. Milloin antibioottiripuli alkaa? Kuten todettu, se voi alkaa varsin nopeasti – muutamassa päivässä aloituksesta – mutta myös kuurin jälkeen voi vielä ilmaantua ripulia, kun suoliston mikrobisto tasapainottelee takaisin normaaliksi. Jos ripuli on lievää, sitä voi seurata kotihoidossa. Apteekista saatavat maitohappobakteerit (probiootit) voivat tutkimusten mukaan vähentää antibioottiin liittyvän ripulin riskiä hieman – erityisesti eräät kannat lapsilla. Tästä lisää seuraavassa luvussa. Vakavampi, harvinainen antibioottiripulin muoto on Clostridioides difficile -bakteerin aiheuttama paksusuolitulehdus (ns. antibioottiripuli kansanomaisesti), joka ilmenee joskus vasta viikon-parin kuluttua kuurin lopetuksesta, voimakkaana vetisenä ripulina, kuumeena ja vatsakipuina. Se on onneksi harvinainen (erityisesti lapsilla harvinainen) ja vaatii sairaalahoitoa ja erityistä antibioottihoitoa itse tuota bakteeria vastaan. Mikäli antibioottikuurin aikana tai jälkeen tulee erittäin kova ripuli, kuume tai verisiä ulosteita, on mentävä lääkäriin, jotta pois suljetaan C. diff -infektio tai muu komplikaatio.
- Vatsan turvotus ja ilmavaivat: Normaalin suolistoflooran häiriintyminen voi aiheuttaa myös ilmavaivoja ja turvotusta. Nämäkin yleensä korjaantuvat ajan myötä kuurin päätyttyä. Kuinka kauan antibiootti vaikuttaa kuurin jälkeen? Suoliston mikrobitasapainon on todettu palautuvan hitaasti – uusien tutkimusten mukaan yhden antibioottikuurin vaikutus suolistobakteeristoon voi kestää viikkoja tai jopa kuukausia. Erään tutkimuksen mukaan osa muutoksista voi jatkua peräti vuoden ajan. Tämä ei tarkoita, että ripuli jatkuisi koko ajan, vaan että suoliston bakteerilajisto voi olla muuttunut ja altistaa esimerkiksi uusille infektioille (esimerkiksi em. C. diff) tai hiivasienien liikakasvulle. On havaittu, että erityisesti nuorilla naisilla antibioottikuurin jälkeen on kohonnut riski saada vaikkapa uusi virtsatieinfektio muutaman viikon sisällä, koska hyödylliset bakteerit tuhoutuvat ja taudinaiheuttajat pääsevät helpommin kolonisoimaan. Myös emättimen hiivatulehdus on tyypillinen jälkivaiva antibiootin jälkeen, kun normaalit laktobasillit vähenevät.
Kaiken kaikkiaan, vatsaoireet ovat harmillisia mutta yleensä hallittavissa. Apuna voi käyttää maitohappobakteerivalmisteita (niistä heti seuraavaksi lisää) tai ripulin yllättäessä apteekin itsehoitovalmisteita (kuten tilapäisesti loperamidia lievässä ripulissa, jos esimerkiksi matkustaa, mutta pitkittyneessä ripulissa tulee mieluummin selvittää syy lääkärissä). Ruokavaliossa kannattaa suosia vatsaystävällisiä ruokia: jätä pois voimakkaasti maustetut ja rasvaiset ruoat, ja nauti esimerkiksi helposti sulavia hiilihydraatteja (puuro, banaani, keitot) jos vatsa on herkillä. Juo riittävästi vettä. Usein suolisto-oireet alkavat helpottaa pian kuurin päättymisen jälkeen, kun lääke on poistunut elimistöstä (monien antibioottien puoliintumisaika on vain ~4–12 tuntia, eli parissa päivässä lääkeaine häviää verestä lähes kokonaan). Suoliston bakteerikannan palautuminen normaaliksi voi viedä kauemmin, mutta yleensä viikon sisällä monet huomaavat ruokahalun ja vatsan toiminnan normalisoituneen.
Ihoreaktiot ja allergiat
Toinen yleinen haittaryhmä ovat ihoreaktiot. Monet antibiootit voivat aiheuttaa pientä ihottumaa tai punoitusta ilman, että kyse on varsinaisesta allergiasta. Esimerkiksi amoksisilliinia saavalle lapselle voi kehittyä punertava ihottuma, joka ei kuitenkaan kutise eikä uhkaa henkeä – se voi olla ns. ampisilliini-ihottuma, joka ei estä lääkkeen käyttöä jatkossa. Todellinen allerginen reaktio antibiootille on sitä vastoin vakavampi tila: voi ilmetä voimakasta nokkosihottumaa (urtikaria) laajalla ihoalueella, kasvojen turvotusta, hengitysvaikeuksia jne. Penisilliini-allergia on tunnetuin, ja jos on joskus saanut esimerkiksi anafylaktisen reaktion (äkillinen hengenvaarallinen allerginen reaktio) penisilliinistä, tulee tämä kertoa aina lääkärille – silloin vältetään myös kefalosporiineja varmuuden vuoksi.
Yleisempiä ovat kuitenkin lievät ihoreaktiot. Antibiootin haittavaikutuksiin kuuluva ihottuma ilmenee tyypillisesti muutaman päivän käytön jälkeen punaisina, kutiavina paukamina iholla (urtikaria). Tämä voi vaatia antihistamiinilääkettä lievitykseen ja lääkärin arvioinnin, jatketaanko vai vaihdetaanko antibiootti. Melko tavallisia haittoja ovat myös sieni-infektiot antibioottikuurin seurauksena: kun bakteerit vähenevät, hiivat voivat lisääntyä. Naisilla tavallinen on antibiootin laukaisema hiivatulehdus emättimessä (kutina, kokkareinen valkovuoto). Myös suun sammas (Candida-hiivan liikakasvu suussa) voi tulla laajakirjoisen antibiootin jälkeen. Näitä voidaan hoitaa tarvittaessa sienilääkkeillä, mutta usein ne menevät itsestään ohi kuurin päättymisen jälkeen kun normaali flora palautuu.
Valoyliherkkyys on jo mainittu tetrasykliinien kohdalla: jotkin antibiootit (tetrasykliinit, myös jotkin fluorokinolonit) voivat aiheuttaa auringon UV-valossa ihoreaktion. Tämä on siis eräänlainen kemiallinen ihotoksisuus, ei allergia, mutta käytännössä ilmenee aurinkoihottumana tai ihon palamisena. Paras ehkäisy on aurinkosuojautuminen.
Muut haittavaikutukset
Muutamia muita maininnan arvoisia sivuvaikutuksia antibiooteilla:
- Väsymys ja huonovointisuus: Monet potilaat kertovat tuntevansa olonsa tavallista väsyneemmäksi antibioottikuurin aikana – esiintyy jopa termi “antibiootti väsymys”. Onko se lääkkeen sivuvaikutus vai itse infektion aiheuttamaa? Luultavasti molempia. Väsyttääkö antibiootit? Tutkimusten mukaan jotkut antibiootit voivat aiheuttaa lievää väsymystä, päänsärkyä ja huimausta melko yleisinä haittoina. Itse infektiotila myöskin uuvuttaa kehoa, joten usein on vaikea erottaa, mistä väsymys johtuu. Kuitenkin esimerkiksi fluorokinoloneilla on raportoitu hermostoon vaikuttavia oireita, joihin voi liittyä voimakastakin uupumusta ja jopa ahdistuneisuutta. Nämä ovat harvinaisempia. Tavallisemmin antibioottia käyttävä tuntee lievää vetämättömyyttä, mikä voi hyvin johtua siitä, että elimistö taistelee infektiota vastaan ja aineenvaihdunta on rasituksessa. Itse antibiootti voi suoraan vaikuttaa suoliston kautta vitamiinien imeytymiseen (esim. K-vitamiinin tuotanto suolistossa vähenee, B-vitamiinien imeytyminen voi heikentyä), mikä teoriassa voi laskea vireystilaa. Yhteenvetona: Kyllä, antibiootin aikana voi väsyttää tavallista enemmän – tämä on melko yleistä ja yleensä ohimenevää. Lepääminen ja kevyt liikunta oman jaksamisen mukaan on hyvä linja. Jos väsymys on äkillistä ja äärimmäistä tai siihen liittyy muita huolestuttavia oireita (esim. huimauskohtauksia, hengenahdistusta), kannattaa keskustella lääkärin kanssa.
- Päänsärky ja huimaus: Osa antibiooteista listaa päänsäryn ja huimauksen mahdollisiksi sivuvaikutuksiksi. Esimerkiksi metronidatsoli (käytetään anaerobibakteereihin) voi joillekin aiheuttaa huimausta, metallista makua suussa ja päänsärkyä. Nitrofurantoiini voi aiheuttaa huimaavaa oloa. Nämä oireet ovat yleensä lieviä. Joskus autolla ajamista kannattaa välttää, jos lääke aiheuttaa huimausta tai sekavuutta – esimerkiksi vahvat iv-antibiootit sairaalassa voivat tilapäisesti laskea verenpainetta ja huimata.
- Maksan ja munuaisten rasitus: Useimmat antibiootit ovat turvallisia normaalikäytössä eivätkä aiheuta merkittävää maksavauriota. Kuitenkin esimerkiksi isoniatsidi (tuberkuloosilääke) ja rifampisiini voivat pitkässä käytössä rasittaa maksaa, ja maksa-arvoja seurataan. Satunnaisesti jotkut laajakirjoiset antibiootit (kuten klavulaanihappoa sisältävät yhdistelmät) voivat aiheuttaa ohimenevän maksa-arvojen nousun tai kolestaattisen reaktion – tämä on harvinaista ja menee ohi, kun lääkitys lopetetaan. Munuaisille voivat olla haitallisia tietyt antibiootit kuten aminoglykosidit (esim. gentamysiini) suurina annoksina; näitä annostellaankin varoen ja seurataan verikokeilla pitoisuuksia. Tavallisilla suun kautta otettavilla antibiooteilla ei yleensä ole pysyviä vaikutuksia munuaisiin tai maksaan terveellä henkilöllä.
- Sydänvaikutukset: Jotkut antibiootit (esim. eritromysiini, levofloksasiini) voivat pidentää EKG:ssa QT-aikaa, mikä merkitsee pientä rytmihäiriöriskiä tietyillä alttiilla potilailla. Tämä on erittäin harvinaista ja lähinnä teoreettinen huoli, mutta lääkärisi saattaa välttää tiettyä antibioottia, jos sinulla on tunnettu rytmihäiriöalttius tai jokin rytmilääke käytössä.
- Harmaat hampaat lapsilla: Tetrasykliiniryhmän lääkkeet (kuten doksisykliini) voivat sitoutua hammasluuhun kehittyvillä lapsilla ja värjätä hampaat pysyvästi kellanharmaiksi. Siksi tetrasykliinejä ei anneta raskaana oleville eikä alle 8–12-vuotiaille lapsille. Samoin joidenkin antibioottien pitkäaikaiskäyttö voi aiheuttaa ohimeneviä hampaan värjäytymiä (esim. kefaleksiini harvoin; mainittu valmisteyhteenvedossa).
On hyvä muistaa, että valtaosa antibioottien haittavaikutuksista on lieviä ja ohimeneviä. Kuurin loputtua keho palautuu normaalisti: suoliston bakteeritasapaino tasoittuu, mahdollinen väsymys väistyy, iho-oireet paranevat. Joitakin vaikutuksia (kuten resistenttien bakteerien lisääntyminen suolistossa tai enterolaktonien väheneminen) voi jatkua pidempäänkin, mutta näillä ei yleensä ole akuuttia vaikutusta vointiisi. Tärkeintä on tunnistaa vakavat haitat: voimakas allerginen reaktio (kasvojen/kurkun turpoaminen, hengitysvaikeus – soita 112, tarvitset hoitoa heti), erittäin raju ripuli (voi viitata C. difficileen, hakeudu lääkäriin), kovat vatsakivut, mustat ulosteet tai verta ulosteessa (lääkäriin), keltaisuus (silmien iho muuttuu keltaiseksi; voi viitata maksaoireeseen – kerro lääkärille). On kuitenkin korostettava, että tällaiset vakavat haitat ovat harvinaisia – ehkä yhdellä sadasta tai vielä harvemmalla on tarvetta keskeyttää kuuri haittojen vuoksi.
Maitohappobakteerit ja antibioottikuuri
Usein suositellaan ottamaan maitohappobakteereja (probiootteja) antibioottikuurin yhteydessä, erityisesti ehkäisemään antibioottiripulia. Maitohappobakteerivalmisteita (kuten Lactobacillus- tai Bifidobacterium-kantoja sisältävät kapselit, tai Saccharomyces boulardii -hiivavalmiste) on saatavilla apteekeista ja marketeista. Tutkimusnäyttö niiden tehosta on vaihtelevaa, mutta joidenkin tutkimusten mukaan tietyt probiootit voivat vähentää antibioottien aiheuttaman ripulin riskiä lapsilla ja ehkäistä erityisesti Clostridioides difficile -ripulia tietyissä tilanteissa. Vaikutus ei ole sataprosenttinen, mutta haittaakaan probiooteista harvoin on.
Voiko antibiootin ja maitohappobakteerin ottaa yhtä aikaa? Yleinen neuvo on, ettei probioottia kannata ottaa samaan aikaan antibioottiannoksen kanssa. Syynä on se, että jos maitohappobakteerivalmiste sisältää eläviä bakteereja (kuten useimmat sisältävät laktobasilleja), antibiootti saattaa tappaa ne heti kättelyssä suolistossa – jolloin probiootista ei ole hyötyä. Siksi on suositeltavaa ajoittaa probiootin nauttiminen muutamaa tuntia erilleen antibiootista. Esimerkiksi, jos otat antibiootin aamulla klo 8, voit ottaa maitohappobakteerin klo 10–11 aikoihin. Näin probiootin mikrobit ehtivät ehkä vaikuttaa suolistossa ilman, että antibiootti tuhoaa niitä heti. Poikkeuksena on Saccharomyces boulardii -niminen hiiva (kauppanimellä Suomessa esim. Precosa), joka ei ole bakteeri vaan hiiva – antibiootit eivät tuhoa hiivasoluja, joten Precosa-valmisteen voi ottaa samaan aikaan antibiootin kanssa. Monet kuitenkin ottavat senkin eri aikaan vain varmuuden vuoksi.
Mikä on hyvä maitohappobakteeri antibioottikuurin aikana? Tutkimusdata viittaa usein Lactobacillus rhamnosus GG -kantaan (tunnetaan myös nimellä LGG) – tämä maitohappobakteeri on todettu auttavan lasten antibioottiripulin ehkäisyssä tietyissä tutkimuksissa. Sitä löytyy useista valmisteista, esimerkiksi Gefilus-tuotteista. Myös Saccharomyces boulardii -hiivavalmiste (Precosa) on hyvin dokumentoitu ehkäisemään C. diff -ripulia ja on suosittu vaihtoehto antibioottien lisänä. Muita mahdollisia ovat yhdistelmät, joissa on useita laktobasilli- ja bifidokantoja. Yliopiston Apteekin farmaseutit ovat todenneet, että tärkeämpää kuin tarkka valmiste on muistaa ottaa probiootti säännöllisesti koko kuurin ajan ja vielä ehkä muutama viikko sen jälkeen, jotta suolistofloora palautuu. Moni syö esimerkiksi apteekista saatavia kapseleita (Gefilus, Rela, Biotic tms.) kerran päivässä kuurin alusta alkaen.
On kuitenkin hyvä tiedostaa, että probiootitkaan eivät ole kaikille pakollisia. Suurin osa ihmisistä ei saa vaikeaa ripulia antibiooteista, ja suolisto toipuu itsestään. Probioottien käyttö on vapaaehtoinen tukitoimi. Jos tiedät, että olet herkkävatsainen ja aiemmin olet saanut ripulin antibiootista, probiootista voi olla apua. Haitat probiooteista ovat hyvin harvinaisia – teoriassa vakavasti immuunipuutteisilla potilailla on raportoitu yksittäisiä tapauksia, missä probiootin bakteeri on päässyt verenkiertoon aiheuttaen infektion, mutta tämä on äärimmäisen harvinaista. Perusterveelle probiootit ovat turvallisia.
Voiko antibiootin ja maitohappobakteerin ottaa yhtä aikaa? Kuten sanottu, mieluiten ei täsmälleen samaan aikaan (poislukien S. boulardii -hiiva, joka on ok). Ota probiootti joko pari tuntia ennen tai jälkeen antibiootin. Jatka probiootin käyttöä vielä hieman kuurin päättymisen jälkeen, esimerkiksi 1–2 viikkoa, jotta suolistobakteeristo saa tukea palautumiseen.
Antibiootti ja ruokavalio – mitä saa syödä ja juoda?
Ruoat ja juomat vaikuttavat lääkkeen tehoon toisinaan yllättävän paljon. Antibioottikuurin aikana onkin muutamia ruoka-asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota:
- Tyhjä maha vai ruokailun yhteydessä? Tämä riippuu antibiootista. Kannattaako antibiootti ottaa tyhjään mahaan? Yleissääntö monilla lääkkeillä on, että ne imeytyvät parhaiten tyhjään vatsaan runsaalla vedellä noin puoli tuntia ennen ruokaa. Tyhjä maha takaa, että lääke imeytyy ohutsuolesta tehokkaasti ilman että ruoka-aineet hidastavat prosessia. Monien antibioottien pakkausselosteessa onkin ohje ”ottaa tyhjään vatsaan, yksi tunti ennen tai 2 tuntia ruokailun jälkeen”. Tällaisia ovat mm. penisilliini V, tetrasykliinit (paitsi jos pahoinvointi estää, kuten mainittu doksisykliinistä), eräät fluorokinolonit ja rifampisiini. Toisaalta on poikkeuksia: jotkut antibiootit suositellaan ottamaan ruokailun yhteydessä, koska ne voivat ärsyttää vatsaa tyhjin vatsoin (esim. nitrofurantoiini ohjeistetaan usein otettavaksi ruoan kanssa vatsaoireiden ehkäisemiseksi). Myös rasvaliukoiset lääkkeet imeytyvät paremmin ruoan yhteydessä. Summa summarum: Lue pakkausseloste ja noudata juuri sen lääkkeen ohjetta. Jos et ole varma, apteekki neuvoo. Hyvä nyrkkisääntö: jos mitään ei ole mainittu, useimmat lääkkeet voit ottaa veden kanssa tyhjään vatsaan – se on varmin tapa saada hyvä imeytyminen. Mutta jos lääke tunnetusti aiheuttaa sinulle vatsakipua, voit kokeilla ottaa sen pienen välipalan kera (paitsi maitotuotteen, jos se on kielletty). Esimerkiksi doksisykliini voidaan ohjeen mukaan ottaa joko tyhjään mahaan tai ruokaan sekoitettuna lusikalliseen, kunhan maitotuotteita ei ole mukana.
- Maito ja maitotuotteet: Kuten edellä käsiteltiin, maitotuotteet ovat pahin yhdistelmä tetrasykliinien ja fluorokinolonien kanssa. Saako antibiootin kanssa ottaa maitoa? Varmista oman lääkkeesi kohdalta. Maitoa tulee välttää erityisesti tiettyjen antibioottien kanssa: tetrasykliinit (doksisykliini, lymeksykliini jne.) ja fluorokinolonit (kuten siprofloksasiini) eivät sovi yhteen maidon, jogurtin, juuston tai muiden runsaskalsiumisten ruokien kanssa. Suositus on, että kalsiumpitoisia ruokia/juomia ei nautita 2 tuntiin ennen eikä jälkeen lääkkeen ottamisen. Syynä on, että kalsium sitoo lääkemolekyylejä ja estää niitä imeytymästä, jolloin antibiootti jää tehottomaksi. Muiden antibioottien (kuten penisilliinien, makrolidien) kohdalla maito ei merkittävästi haittaa tehoa – ne voi ottaa maidonkin kanssa, jos maha sen paremmin kestää. Tosin varmuuden vuoksi usein neuvotaan ottamaan vesilasilliseen lääkkeet, koska vesi on neutraali kuljetin. Jos esimerkiksi lapsi suostuu ottamaan antibioottimikstuuransa vain mehulasillisen kera, sekin yleensä käy – mutta maitopohjaiseen juomaan ei pidä sekoittaa antibioottia, ellei lääkärisi tai apteekkisi erikseen sano sen olevan ok juuri kyseisellä lääkkeellä.
- Mehut ja hedelmät: Maininnan arvoinen on greippimehu, vaikkakaan se ei antibiooteissa ole yhtä tunnettu ongelma kuin joissain muissa lääkkeissä. Greippi voi estää joidenkin maksan entsyymien toimintaa ja siten nostaa tai laskea joidenkin lääkeaineiden pitoisuuksia. Muun muassa erytromysiinin kanssa greippimehua kannattaa välttää, koska se voi lisätä rytmihäiriöriskiä (molemmat pidentävät QT-aikaa). Yleisesti hedelmämehut (appelsiini, omena) voivat haitata joidenkin antibioottien imeytymistä – esimerkiksi omenaviinietikka ja tietyt lisäravinteet on raportoitu. Varmin juoma lääkkeen ottamiseen on aina vesi.
- Kahvi ja kofeiini: Moni kysyy, voiko antibiootin ottaa kahvin kanssa. Kahvi itsessään ei suoraan tuhoa antibioottia, mutta kofeiini voi vaikuttaa lääkkeiden aineenvaihduntaan. Tutkimusten mukaan kahvi voi muuttaa joidenkin lääkkeiden imeytymistä ja eritystä, mutta antibiooteista tätä ei ole laajasti dokumentoitu. Kahvi voi kuitenkin ärsyttää mahaa. Jos antibiootti jo aiheuttaa ripulia tai pahoinvointia, kofeiini voi pahentaa oireita (koska kahvi stimuloi suolta ja lisää nesteen eritystä suolistoon). Eurooppalainen terveysneuvontasivusto toteaa: “Kyllä, kahvia voi juoda antibioottien kanssa, mutta se voi kuivattaa elimistöä. Jos sinulla ilmenee ripulia tai oksentelua antibiootin vuoksi, vältä tai vähennä kahvin juontia, jotta et lisäisi nestehukkaa”. Eli kohtuus on hyvä: yksi kuppi kahvia aamulla antibioottikuurin aikanakin on ok, mutta runsaasti kahvia litkivän kannattaa tiedostaa nestetasapainon merkitys. Älä ota antibioottipillereitä pelkällä kahvilla alas, koska kahvi ei liuota tabletteja yhtä tehokkaasti kuin vesi ja saattaa myös happamuudellaan vaikuttaa. Vesi on yhä paras lääkejuoma. Kahvia voit nauttia muuten normaalisti, ellei lääkäri toisin varoita. Kohtuukäytössä kofeiini ei yleensä heikennä antibiootin tehoa merkittävästi.
- Alkoholi: Miksi antibiootin kanssa ei alkoholia? Tätä ohjetta kuulee usein, ja se on osin yleistys. Kaikki ovat kuulleet, ettei “antibiootin kanssa saa juoda”. Totuus on, että tietyt antibiootit yhdistettynä alkoholiin voivat aiheuttaa vaarallisia reaktioita. Tunnetuin on metronidatsoli (Flagyl), jonka kanssa alkoholin nauttiminen voi johtaa antabus-reaktioon: pahoinvointia, punoitusta, huimausta, sydämentykytystä – elimistö ei kykene polttamaan alkoholia normaalisti. Siksi metronidatsolikuurin aikana ja pari päivää sen jälkeen alkoholi on täysin kielletty. Myös esimerkiksi tinidatsoli (samantapainen lääke) ja eräät harvinaiset antibiootit aiheuttavat saman reaktion. Muiden yleisten antibioottien (kuten amoksisilliini, kefaleksiini) kanssa pieni määrä alkoholia ei farmakologisesti haittaa lääkkeen tehoa. Eli lasillinen viiniä tai olut illallisella ei todennäköisesti vähennä vaikkapa kefaleksiinin vaikutusta. Kuitenkin on pari syytä, miksi alkoholia on hyvä välttää:
- Alkoholi ja antibiootti yhdessä voivat molemmat kuormittaa maksaa. Esimerkiksi parasetamolin tiedetään rasittavan maksaa eikä sitä suositella alkoholin kanssa. Yksi annos antibioottia ei maksaasi tuhoa, mutta jos juot runsaasti alkoholia kuurin aikana, maksa voi kuormittua tavallista enemmän.
- Alkoholi heikentää kehon yleistä puolustuskykyä ja hidastaa toipumista. Juodessa nukut huonommin, nestetasapaino kärsii, ja immuunijärjestelmä ei toimi optimaalisesti. Sairaana on siis muutenkin suositeltavaa välttää tissuttelua, jotta paranet nopeammin.
- Alkoholi voi voimistaa joidenkin antibioottien sivuvaikutuksia, kuten huimausta tai vatsaoireita.
- Joidenkin antibioottien pitoisuus veressä saattaa teoriassa laskea alkoholin vaikutuksesta, jos alkoholi kiihdyttää maksan entsyymejä – vaikkakin tämä on harvoin kliinisesti merkittävää.
- Särkylääkkeet ja antibiootit: Usein infektioihin liittyy kipua tai kuumetta, ja potilaat miettivät, saako antibiootin kanssa ottaa särkylääkettä. Kyllä saa, pääsääntöisesti. Antibiootti ja särkylääkkeet eivät yleensä ole ristiriidassa keskenään, ja niitä käytetäänkin rinnakkain: esimerkiksi keuhkokuumeessa voi ottaa parasetamolia kuumeen ja lihaskivun helpottamiseksi, samalla kun syö antibioottia infektion hoitoon. Saako antibiootin kanssa ottaa Panadolia? Kyllä, parasetamoli (Panadol) on turvallinen valinta useimpien antibioottien kanssa yhtä aikaa. Ei ole tunnettuja yleisiä yhteisvaikutuksia, jotka estäisivät parasetamolin käytön. Ole kuitenkin tarkkana annostuksen kanssa: älä ylitä suositeltua parasetamoliannosta vuorokaudessa (aikuisille yleensä enintään 3–4 grammaa per 24 h), erityisesti jos käytät alkoholia, sillä parasetamoli ja alkoholi yhdessä kuormittavat maksaa.Entä tulehduskipulääkkeet (kuten ibuprofeeni, Burana) antibiootin kanssa? Myös ibuprofeenia voi yleensä ottaa antibiootin ohella. Lääkäritkin usein määräävät, että ota esimerkiksi ibuprofeenia kurkkukipuun samalla kun syöt penisilliinikuurin angiinaan – ibuprofeeni lievittää kipua ja laskee kuumetta. Ei ole mitään yleistä kieltoa, joka estäisi ibuprofeenin käytön antibioottien rinnalla. Ainoastaan, jos sinulla on jokin erityinen vasta-aihe tulehduskipulääkkeille (kuten mahahaava), silloin tietenkin niitä vältetään. Huomaa, että jotkut antibiootit (kuten fluorokinolonit) voivat itsessään harvinaisissa tapauksissa vaikuttaa niveliin ja jänteisiin; tulehduskipulääkkeet eivät sinänsä pahenna tätä riskiä, mutta on teoriassa esitetty, että ne voivat peittää lieviä oireita. Tällaista ei ole osoitettu, joten käytännössä jos tarvitset, voit ottaa ibuprofeenia. Parasetamoli on hellävaraisempi vatsalle, jos antibiootti jo ärsyttää vatsaasi – voit valita sen särkylääkkeeksi. Burana ja kumppanit sopivat kuitenkin myös, jos vatsasi kestää. Muista aina, ettei ota särkylääkkeitä tyhjään mahaan toistuvasti (mahaärsytyksen välttämiseksi), ja vältä monen tulehduskipulääkkeen samanaikaista käyttöä. Yhteenvetona: särkylääkkeet (sekä parasetamoli että ibuprofeeni) ovat yleensä sallittuja antibioottien aikana – jopa suositeltavia oireiden (kivun, kuumeen) hoitoon, koska antibiootti ei niitä oireita heti poista. (Huom: poikkeus, jos käytössä on harvinainen TB-lääke sykloseriini, jolloin ibuprofeenia on joskus varottu – mutta tällaisia ei tule vastaan tavallisilla kuureilla.)
- Vitamiinit ja luontaistuotteet: Monet kysyvät, voiko syödä vitamiineja, kalaöljyä tms. antibioottikuurin aikana. Pääosin voi. Yksi poikkeus on mainittu: rautalisät, sinkki ja magnesiumtabletit häiritsevät tetrasykliinien ja fluorokinolonien imeytymistä, joten niiden kanssa on pidettävä tuntien taukoja. Monivitamiinissa on usein kivennäisiä, joten jos syöt tetrasykliiniä, älä ota monivitamiinipilleriä yhtä aikaa aamulla, vaan vasta myöhemmin päivällä. Greippimehu ja tietyt yrttivalmisteet (kuten mäkikuisma) voivat vaikuttaa lääkeaineenvaihduntaan – varmista apteekista, jos käytät rohdosvalmisteita.
Liikunta ja antibioottikuuri – voiko urheilla?
Antibiootit ja urheilu on tärkeä aihe, sillä moni aktiivinen ihminen haluaisi jatkaa treenaamista vaikka käyttää lääkekuuria. Lääkärit kuitenkin yleensä suosittelevat ottamaan rauhallisesti. Periaatteessa itse antibiootti ei estä lihaksia liikkumasta, mutta on useita syitä höllätä liikuntaa kuurin aikana:
- Infektio ja keho: Jos sinulle on määrätty antibiootti, sinulla on bakteeritulehdus. Elimistösi taistelee infektiota vastaan, ja tarvitsee energiaa parantumiseen. Kova fyysinen rasitus sairaana voi hidastaa toipumista tai jopa pahentaa tilannetta. Esimerkiksi keuhkoputkentulehduksessa tai keuhkokuumeessa rehkiminen voi johtaa komplikaatioihin. Liikunta nostaa kehon lämpötilaa ja sykettä, ja tauti saattaa ottaa takapakkia.
- Huonovointisuus ja haitat: Antibiootin haittavaikutukset, kuten väsymys tai huimaus, voivat heikentää suorituskykyä ja keskittymistä. Jos on vaikka ripulia, nestehukka vaanii herkemmin suorituksessa. On myös parempi välttää kontakteja (joukkueurheilu tms.), jos sinulla on tarttuva tauti, kunnes olet paremmassa kunnossa.
- Erityistapaukset: Joidenkin antibioottien kanssa liikuntaa tulee erityisesti varoa. Esimerkiksi edellä mainitut fluorokinolonit (kuten siprofloksasiini) liitetään jännevammoihin; on raportoitu akillesjänteen tulehduksia ja jopa katkeamisia varsinkin iäkkäämmillä tai kortisonikuuria saavilla potilailla. Vaikka riski on hyvin pieni, suositus on välttää raskasta urheilusuoritusta fluorkinolonikuurin aikana ja muutaman viikon ajan sen jälkeen, erityisesti lajeja joissa jänteisiin kohdistuu suurta rasitusta (juoksu, hyppy). Myös doksisykliinin aiheuttama valoherkkyys voi olla riski, jos urheilet ulkona auringossa – muista suojautua.
Asiantuntijan neuvo: Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Roine Huotari toteaa, että antibioottikuurin aikana ei suositella urheilemista lainkaan. Hänen mukaansa kannattaa levätä ja antaa lääkkeen hoitaa tehtävänsä. Kun kuuri on ohi ja potilas tuntee itsensä jälleen terveeksi, liikunnan voi aloittaa varovasti ja lisätä rasitusta vähitellen. Kehon kuuntelu on tärkeää – jos tulee huonovointisuutta, pitää höllätä. Liika rehkiminen sairaana voi hidastaa paranemista tai altistaa jälkitaudeille.
Käytännössä: Kevyt liikuskelu (esim. kävely) on yleensä sallittua, jos vointi on kohtalainen. Mutta esim. salitreeni, lenkkeily, joukkuetreenit kannattaa jättää väliin kunnes kuuri on syöty ja olet palautunut. Antibiootit ja urheilu eivät siis ole absoluuttisen kielletty yhdistelmä, mutta oman terveyden vuoksi lepää tarpeeksi. Muista myös, että jos sinulla on kuumetta, liikunta on aina kielletty – se rasittaa sydäntä ja voi pahimmillaan aiheuttaa sydänlihastulehduksen.
Yhteenveto: Älä urheile kovaa antibioottikuurilla, ennen kuin olet terve. Pienen toipumisajan jälkeen voit palata liikunnan pariin asteittain. Keho toipuu infektiosta nopeammin levossa kuin rasituksessa.
Yhteenveto ja jälkihuomiot
Olemme käsitelleet laajasti, kuinka nopeasti antibiootti vaikuttaa eri tilanteissa ja mitä asioita antibioottien käytössä tulee huomioida. Tiivistetään tärkeimmät kohdat:
- Vaikutusnopeus: Moni antibiootti alkaa helpottaa oireita 1–3 päivässä hoidon aloituksesta. Joitakin vaikutuksia voi tuntua tunneissakin (esim. kuumeen lasku), mutta pääsääntöisesti odota pari päivää ennen kuin arvioit tehoa. Jos mitään muutosta parempaan ei tapahdu 3 päivässä, ota yhteys lääkäriin.
- Suun kautta vs. suoneen: Suonensisäinen antibiootti vaikuttaa hiukan nopeammin (muutamassa tunnissa) kuin suun kautta otettava, joten sitä käytetään vakavissa infektioissa. Suun kautta otettavat antibiootit tehoavat nekin hyvin, mutta vaikutus näkyy yleensä 1–2 päivän sisällä.
- Kuurin kesto: Noudata määrättyä kestoa (yleensä 5–7 päivää). Syö kuuri loppuun, vaikka vointi paranisi. Liian aikaisin lopettaminen voi aiheuttaa taudin uusiutumisen ja bakteerien muuttumisen vastustuskykyisiksi.
- Ohjeiden noudattaminen: Ota oikea annos oikeaan aikaan. Älä ota annoksia liian tiheästi oman pään mukaan (ei paranna tehoa, voi lisätä haittoja). Älä myöskään venytä annosvälejä liikaa äläkä unohtele, jotta pitoisuus pysyy tasaisena.
- Yhteisvaikutukset ja ruokavalio: Selvitä, voiko lääkkeen ottaa ruoan kanssa vai tyhjään mahaan – useimmiten tyhjä maha on suositeltu, mutta poikkeuksia on. Vältä maitotuotteita tiettyjen antibioottien kanssa (tetrasykliinit, fluorokinolonit). Vältä alkoholia kuurin aikana – erityisesti metronidatsolin kanssa se on kielletty, mutta muutenkin on viisainta olla ilman alkoholipitoisia juomia toipumisen ajan. Kahvia voi juoda, mutta muista nesteytys; juo mieluiten vesi lääkkeen oton yhteydessä. Särkylääkettä saa ottaa tarvittaessa oireisiin (parasetamoli tai ibuprofeeni sopii yleensä hyvin).
- Haittavaikutukset: Tavallisimmat ovat vatsaongelmat (pahoinvointi, ripuli, vatsakipu) ja ihoreaktiot(ihottuma). Nämä ovat yleensä lieviä. Väsymys on myös melko yleinen – lepää riittävästi. Kysy lääkäriltä neuvoa, jos haitat huolestuttavat. Vaikea ripuli, allergiset oireet tai muut erikoiset oireet vaativat yhteydenottoa terveydenhuoltoon.
- Probiootit: Voit halutessasi käyttää maitohappobakteereja tukemaan suolistoa – älä ota yhtä aikaa antibiootin kanssa vaan jaksota eri ajankohtaan. Hyviä kantoja ovat esim. Lactobacillus GG ja S. boulardii, joita saa apteekista. Ne voivat ehkäistä antibioottiripulia jonkin verran.
- Liikunta: Vältä rankkaa liikuntaa antibioottikuurin aikana. Anna kehon parantua rauhassa. Kevyt liikunta oman jaksamisen mukaan on ok, mutta kuuntele kehoasi. Erityisesti, jos käytössä on fluorokinoloni, ole varovainen jänteiden kanssa.
Lopuksi, muista että antibiootit ovat erinomainen hoitokeino bakteeri-infektioihin, kun niitä käytetään oikein. Ne ovat pelastaneet lukemattomia henkiä. Kuitenkin niiden harkitsematon tai virheellinen käyttö voi aiheuttaa ongelmia niin sinulle (turhat sivuvaikutukset) kuin yhteiskunnalle (resistenssiongelmat). Käytä antibiootteja vastuullisesti: ota vain lääkärin määräyksestä, noudata ohjeita huolellisesti ja älä koskaan “säilö” antibiootteja tulevaisuutta varten tai lainaa toisen kuuria. Näin varmistamme, että nämä lääkkeet tehoavat jatkossakin silloin, kun niitä todella tarvitaan.
Pikaista paranemista ja vastuullista antibiootin käyttöä!
Disclaimer: Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi terveysaiheiseksi tietopaketiksi. Se ei korvaa lääkärin tai apteekkihenkilökunnan antamia ohjeita. Yksilölliset tilanteet voivat vaihdella, joten käänny lääkärin puoleen kaikissa omaan terveyteesi liittyvissä kysymyksissä, diagnooseissa ja hoidoissa. Noudata aina oman hoitavan lääkärisi ohjeita antibioottien käytössä. Artikkelissa esitetyt tiedot perustuvat julkaisuhetkellä käytettävissä olevaan tietoon ja lähteisiin, mutta lääketieteellinen tieto päivittyy jatkuvasti. Mikäli olet epävarma lääkityksestäsi tai voinnistasi, hakeudu ammattilaisen arvioon.