Kihti on kivulias niveltulehdus, joka iskee äkkiä, usein isovarpaan tyviniveleen. Kihtikohtaus, eli nivelen tulehdus virtsahappokiteiden takia, tuo voimakasta kipua, punoitusta ja turvotusta. Olen itsekin nähnyt, miten kihti yllättää, ja se voi tapahtua missä tahansa. Kihtiä esiintyy eniten keski‑ikäisillä ja vanhemmilla miehillä, erityisesti ylipainoisilla tai paljon alkoholia juovilla. Kihti voi tulla myös naisilla, yleensä vaihdevuosien jälkeen, koska estrogeeni suojaa ennen sitä.
Kihti syntyy, kun virtsahappo kerääntyy elimistöön; huonosti liukenevat virtsahapposuolat, uraatit, kiteytyvät niveliin ja käynnistävät nivelen tulehduksen. Kihti aiheuttaa kipua, punoitusta, turvotusta, ja kihti voi pahentua, jos hoitoa ei saada. Missä tahansa, jos kihti huomataan varhain, hoito voi helpottaa oireita. Kihti on melko yleinen vaiva. Kun tarkastelen tilastoja, näen, että noin kaksi‑neljä prosenttia aikuisista sairastaa kihtiä, missä tahansa. Kihti yleistyy iän myötä.
Miehet sairastavat kihtiä paljon enemmän kuin naiset, noin kahdeksankymmentä‑yhdeksänkymmentä prosenttia kihtipotilaista on miehiä. Elinikä nousee, ylipaino lisääntyy ja alkoholia juodaan paljon - kaikki nämä nostavat kihtiä. Monet lääkkeet, kuten verenpainelääkkeet, nostavat virtsahappoa ja voivat aiheuttaa kihtiä. Kihti liittyy usein metaboliseen oireyhtymään. Metabolinen oireyhtymä tarkoittaa ylipainoa, tyypin kaksi diabetesta ja kohonnutta verenpainetta, ja kihti on usein mukana. Kihti lisää sydän‑ ja verisuonisairauksien riskiä. Kihtipotilailla onkin usein nämä riskitekijät, mikä tekee kihdistä huolestuttavan terveysongelman.
Monet kihtipotilaat pohtivat, mikä auttaa kihtiä. Missä tahansa kihti‑kohtaus iskee, kihti‑keinot voivat auttaa. Olen itsekin kihti‑potilas ja olen huomannut, että kihti‑toimet vaikuttavat. Käyn läpi kihti‑hoitokeinot: lääkitys akuuttiin kipuun, taudin pitkittymisen ehkäisy, kihtiä helpottava ruokavalio, kotihoito ja elämäntavat. Annan lopuksi yhteenvetona vinkit, mikä auttaa parhaiten kihtiä.
Kihti historiassa – ”kuninkaiden tauti”
Kihti on vanha reumasairaus, yksi ihmiskunnan vanhimmista sairauksista. Missä tahansa antiikin teksteissä Hippokrates kirjoitti kihtiä ja kuvasi kihtioireita. Kun luen näitä vanhoja kertomuksia, tunnen historian läsnäolon. Ihmiset kutsuivat kihtiä kuninkaiden taudiksi tai herrain taudiksi, koska he yhdistivät kihtiä runsaaseen herkutteluun, liha- ja alkoholinkäyttöön – elämäntapoihin, joihin vain varakkaat pystyivät. Missä tahansa historian kirjoissa kihtiä sairastaneet kuuluvat myös Englannin kuningas Henrik VIII, joka kärsi vaikeasta kihtitaudista. Myöhemmin on ymmärretty, että kihti ei ole enää vain herrain tauti. Olen itse nähnyt, että kihti voi iskeä missä tahansa. Elämäntavat ovat tärkeitä, mutta perimä ja muut terveystekijät vaikuttavat myös.
Kihdin oireet ja kihtikohtaus
Kihdin oireet ilmestyvät usein varpaiden tai nilkkojen turvotuksena, punaisuutena ja terävänä kipuna. Kihtikohtaus saapuu yllättäen, kipu on kuin terä, turvotus nousee nopeasti. Missä tahansa voi alkaa kipu, vaikka istuisitkin kotona tai kävelyllä. Kun kihti iskee, juo paljon vettä, pidä jalat koholla ja hakeudu lääkäriin. Vältä liiallista lihaa ja alkoholia, ne voivat laukaista uuden kohtauksen. Hoitoon ryhtyminen heti auttaa pitämään oireet kurissa.
Kihti alkaa usein äkillisesti yön aikana tai varhain aamulla. Tyypillisin tilanne on, että isovarpaan tyvinivel (ns. ukkovarpaan nivel) tulehtuu. Nivel turpoaa, muuttuu punaiseksi ja kosketusarkäksi, ja kipu on äärimmäisen kova. Kohtaus iskee usein yöllä: nivelen lämpötila laskee unen aikana, mikä edesauttaa kiteiden muodostumista. Potilas saattaa herätä aamuyöstä jäsentä jomottavaan kipuun, joka pahenee nopeasti. Kihtikipu on monen mielestä yksi kovimmista nivelkivuista – jopa peiton kosketus kipeään varpaaseen voi tuntua sietämättömän tuskalliselta. Usein yhden kihtikohtauksen laukaisee runsas illallinen, alkoholin nauttiminen (erityisesti olut) tai kova fyysinen rasitus yhdessä nestehukkaan.
Kun kihti iskee varpaaseen, kihti on yleensä yleisin kihti‑muoto. Isovarpaan tyvinivelen tulehdus on podagraa. Isovarvas on kihti‑paikka, mutta kihti voi iskeä mihin tahansa niveliin, missä tahansa. Jalkapöydän muut nivelet, nilkat, polvet ja joskus sormien niveletkin saavat kihti‑tulehduksen. Kihti sormessa on harvinaisempi, mutta kihti voi tulla, jos kihti jäi hoitamatta ja muuttui krooniseksi. Kihti‑kohtaus voi iskeä ensin varpaaseen, mutta kihti‑kohtaus voi myös hyökätä muualle. Jos kihti jatkuu, kihti voi tulehduttaa useita niveliä kerralla, moniniveltulehdus. Kun kihti iskee äkillisesti, kuume ja sairaas olo voivat tulla mukaan. Missä tahansa keho tuntuu huonolta, koska kihti aiheuttaa vahvan tulehduksen nivelessä ja kihti vaikuttaa koko kehoon.
Missä tahansa, kihti ilman hoitoa kestää muutamasta päivästä pariin viikkoon. Missä tahansa, jos kihti jätetään hoitamatta, kihti palaa kuukausien tai vuosien välein ja hyökkäykset voivat yleistyä. Pitkittyessä kihti voi johtaa pitkäaikaiseen niveltulehdukseen: nivelet voivat jäädä paksuiksi ja kivuliaiksi, ja ihoon voi muodostua kovia valkoisia kyhmyjä (toofuksia), jotka ovat uraattikiteiden kertymiä. Toofuksia voi tulla nivelen ympärille, korvanlehtiin tai kyynärpään seutuun. Siksi on tärkeää aloittaa kihtihoito ajoissa. Minäkin olen nähnyt, että varhainen hoito auttaa pitämään kihti poissa.
Ensimmäistä kertaa ilmaantuessaan äkillinen niveltulehdus kannattaa aina käydä näyttämässä lääkärille. Kihtikohtaus saatetaan sekoittaa esimerkiksi ruusuun (ihon bakteeritulehdus) tai septiseen niveltulehdukseen (nivelen bakteeri-infektio). Lääkäri voi nivelnestenäytteellä ja verikokeilla sulkea pois muut syyt ja vahvistaa, että kyseessä on kihti.
Akuutin kihtikohtauksen hoito
Kihtikohtaus vaatii nopeaa kivun lievitystä. Akuutissa vaiheessa parhaiten auttavat lepo ja tulehdusta hillitsevät lääkkeet. Alla on listattu keinoja akuutin kihtikohtauksen hoitoon kotona ja lääkärin avulla:
- Lepo ja nivelten suojaaminen: Ensimmäiseksi kipeä nivelen tulisi antaa levätä. Vältä kävelemistä kipeällä jalalla tai käden rasittamista, jos kihti on iskenyt sormeen. Aseta raaja tarvittaessa kohoasentoon vähentääksesi turvotusta.
- Kylmähoito: Jääpussi tai kylmäkääre tulehtuneen nivelen alueella voi tuoda tilapäistä helpotusta kipuun ja hillitä tulehdusta. Kylmäpakkausta voi pitää noin 15–20 minuuttia kerrallaan useita kertoja päivässä.
- Tulehduskipulääkkeet (NSAID): Tulehduskipulääkkeet ovat akuutin kihtikivun ensisijainen lääke. Esimerkiksi ibuprofeeni, naprokseeni tai diklofenaakki voivat lievittää kipua ja laskea tulehdusta. Lääkäri voi myös määrätä tehokkaampia reseptillä saatavia tulehduskipulääkkeitä (kuten indometasiinia), jotka perinteisesti on koettu erittäin tehokkaiksi kihtikohtauksen hoidossa. Tulehduskipulääkkeet tehoavat parhaiten, kun ne otetaan heti oireiden alettua. Kuuri kannattaa usein jatkaa vielä muutaman päivän ajan sen jälkeen, kun kipu on lakannut, jotta tulehdus ei ärtyisi uudelleen. (Huom: Asetyylisalisyylihappoa (aspiriinia) ei suositella kivun hoitoon kihtipotilaalle, sillä pieninä annoksina se heikentää virtsahapon eritystä ja voi pahentaa kihtiä. Kysy lääkäriltä sopiva kipulääke.)
- Kolkisiini: Joissakin tapauksissa käytetään kolkisiinilääkettä akuutin kihtikohtauksen hoidossa. Kolkisiini on kasvipohjainen lääke, joka voi pysäyttää tulehdusreaktion kihdissä, mikäli se otetaan aivan kihtikohtauksen alussa. Sillä voidaan myös estää uusia kohtauksia aloitettaessa pitkittynyttä kihtilääkitystä (esimerkiksi allopurinolin aloituksen yhteydessä). Kolkisiinilla on kuitenkin sivuvaikutuksia (kuten ripuli ja pahoinvointi), ja Suomessa sitä käytetään melko harvoin ensilinjan hoitona verrattuna tulehduskipulääkkeisiin ja kortisoniin.
- Kortisoni (glukokortikoidi): Jos tulehduskipulääkkeet eivät auta tai eivät sovi, kortisoni on tehokas vaihtoehto. Lääkäri voi antaa kortisonipistoksen suoraan tulehtuneeseen niveleen, jolloin helpotus voi tulla muutamassa tunnissa. Myös lyhyt kortisonikuuri tabletteina (esim. prednisoni) suun kautta auttaa monilla potilailla. Kortisoni hillitsee nopeasti tulehdusta ja kipua, mutta pitkällä aikavälillä sitä ei tule käyttää jatkuvasti kihtiin.
- Nesteytys ja ruokavalio kohtauksen aikana: Juomalla runsaasti vettä (vähintään 2–3 litraa vuorokaudessa, ellei lääkäri toisin rajoita) autat elimistöä huuhtelemaan ylimääräistä virtsahappoa pois. Vältä alkoholia täysin kohtauksen aikana, sillä alkoholi pahentaa tulehdusta. Myös runsas puriinipitoinen ruoka (kuten liha, sisäelimet tai sardiinit) voi pidentää kohtausta, joten kevennä ruokavaliota tilapäisesti.
Akuuttitilanteen hoidossa on ensisijaisen tärkeää aloittaa hoito heti, kun oireet ilmenevät. Mitä nopeammin saat tulehduksen kuriin, sitä pikemmin myös kihtikipu vähenee. Useimmissa tapauksissa kivun helpottuminen tapahtuu näillä menetelmillä 1–2 vuorokaudessa, ja niveltulehdus rauhoittuu muutamassa päivässä. Jos kotihoito ja itsehoitolääkkeet eivät riitä, on tärkeää mennä lääkärin vastaanotolle. Lääkäri voi tarvittaessa määrätä tehokkaampia kipulääkkeitä tai ottaa nivelnestenäytteen diagnoosin varmistamiseksi sekä ruiskuttaa kortisonia suoraan niveleen. Muista, että akuutin kihtikohtauksen jälkeen on tärkeää laatia jatkohoitosuunnitelma uusien kohtauksien estämiseksi. Tarkastele seuraavia lukuja kihdin lääkityksestä ja ruokavaliosta saadaksesi lisätietoja.
Kihdin pitkäaikainen lääkitys ja kihtilääkkeet
Kokemukseni mukaan elämäntapahoito – ruokavalio, painonhallinta, alkoholin vähentäminen – on kihdin perushoito. Missä tahansa tilanteessa, jossa pelkkä elämäntapahoito ei riitä ja kohtaukset jatkuvat, täytyy ottaa lääkehoito. Lääkehoito pyrkii laskeamaan uraattipitoisuus, eli veren virtsahappopitoisuus, pysyvästi. Kun uraattipitoisuus laskee, uudet kihdin kohtaukset voi estää. Lääkitys kohdistuu suoraan kihdin perussyyn, kohonneeseen virtsahappotasoon.
Paras pitkäaikainen kihtilääke useimmille potilaille on allopurinoli. Allopurinoli on reseptilääke, lääkäri määrää allopurinolin. Allopurinolihoito alkaa yleensä, kun potilaalla on ollut useita kihtikohtauksia tai kun veren virtsahappo on hyvin korkea, esimerkiksi yli 500 µmol/l. Jos kihti on ehtinyt aiheuttaa kihtikyhmyjä nivelissä tai virtsakiviä, lääkäri aloittaa allopurinolihoito.
Jos potilas on nuorella iällä tai jos potilaalla on tärkeitä lisäsairauksia, kuten munuaisten vajaatoiminta tai sydänsairaus, lääkäri voi aloittaa allopurinolihoito jo ensimmäisen kihtikohtauksen jälkeen. Missä tahansa tilanteessa lääkäri aloittaa allopurinolihoito ajoissa.
Allopurinoli pysäyttää virtsahapon valmistumisen elimistössä. Otan Allopurinolia tablettina joka päivä, ja säädän annosta niin, että veren uraattiarvo laskee alle noin 360 µmol/l. Allopurinoli ei ole kipulääke, vaan se on ennaltaehkäisevä lääke. Se ei auta äkilliseen kipuun, mutta kun otan Allopurinolia säännöllisesti, se pienentää uraattipitoisuutta ja estää kiteiden muodostumista nivelissä. Näin kihti‑iskut vähenevät ja voivat lopulta kadota. Aloitan Allopurinolin käytön yleensä pari viikkoa akuutin kihti‑iskun jälkeen, enkä aloita sitä suoraan iskun aikana, ellei tilanne vaadi. Annosta nostan asteittain. Allopurinolia voi ottaa missä tahansa, kunhan muistaa tabletin. Olen huomannut, että kun noudatan tätä, kihti‑iskut menevät harvemmin. Alussa kihti-iskut voivat tulla tiheämmiksi, koska kehoon on jo kertyneitä virtsahappokiteitä, jotka alkavat liikkua. Siksi lääkäri saattaa joskus kirjoittaa pienen määrän tulehduskipulääkettä tai kolkisiinia estolääkkeeksi ensimmäisten kuukausien ajaksi, kun allopurinolin aloitus alkaa.
On tärkeää tietää, ettei kihti‑lääkitystä saa lopettaa itse: vaikka kihti‑iskut lievittyvät, kihti‑lääkitys jatkuu niin kauan kuin lääkäri on määrännyt, usein monen vuoden tai jopa koko elämän, jos kihti on pitkäaikainen. Missä tahansa tilanteessa, kun kihti pahenee, on paras pitää yhteyttä lääkäriin.
Allopurinoli toimii yleensä oikealla annoksella. Joskus, missä tahansa, ilmenee sivuvaikutuksia – ihottumaa, maksa-arvojen nousua tai harvoin vakava yliherkkyys. Jos allopurinoli ei sovi potilaalle, missä tahansa (esim. allergian tai munuaisten vajaatoiminnan vuoksi) tai se ei riitä pitämään virtsahappoa kurissa, vaihtoehto on toinen lääke, febuksostaatti. Febuksostaatti vaikuttaa samalla tavoin, missä tahansa, estämällä virtsahapon muodostumista. Sillä voi korvata allopurinoli, missä tahansa, ja vaikeassa kihdissä se tehoaa paremmin. Febuksostaatin käyttö on myös jatkuvaa, missä tahansa, päivittäistä lääkitystä.
Joillakin potilailla voidaan käyttää myös virtsahapon poistumista lisääviä lääkkeitä, kuten probenesidia (ns. urikosuurinen lääke). Nämä lääkkeet auttavat munuaisia erittämään enemmän virtsahappoa virtsaan, mutta sitä kautta ne voivat lisätä munuaiskivien riskiä. Probenesidia tai vastaavia lääkkeitä käytetään lähinnä erityistapauksissa, jos allopurinoli tai febuksostaatti eivät sovi tai riitä yksinään.
Kun kihti on vaikea eikä hoito tehoa, reumatologi voi, missä tahansa, kokeilla uudempiakin keinoja. Esimerkiksi infuusiona suoneen annettava peglotikaasi, muokattu entsyymi joka hajottaa virtsahappoa, liuottaa uraattikertymiä nopeasti. Peglotikaasia kuitenkin annetaan vain hankalissa tapauksissa erikoissairaanhoidossa. Myös vaikean kihtitulehduksen hillitsemiseen on biologisia lääkkeitä, esimerkiksi anakinra- tai kanakinumabipistokset, jotka estävät tulehdusreaktiota. Nämä hoidot ovat kalliita ja hoidot ovat tarkoitettu vain erityistilanteisiin, kun tavallinen lääke ei tehoa tai potilas ei voi lääkettä käyttää.
Olen itsekin huomannut, että pitkäaikaisen hoidon jälkeen, kun kihti on poissa useita vuosia ja veren uraattiarvot pysyvät hyvät pelkän elämäntavan avulla, lääkäri saattaa joskus kokeilla lääkityksen tauottamista. Missä tahansa tilanteessa tauotus tehdään aina suunnitelmallisesti lääkärin valvonnassa. Lääkäri aloittaa kihtilääkkeen uudelleen heti, jos virtsahappoarvot nousevat tai kihti ilmestyy. Kihti, kihti, kihti – jos kihti palaa, lääkitys alkaa heti. Lääkitys, lääkitys, lääkitys – tauotus vain kun lääkäri on tarkkaillut virtsahappoa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kihdin pitkän aikavälin lääkehoidon tavoite on pitää veren uraattiarvo riittävän alhaisena, jolloin kihtikohtauksia ei enää tule tai ne harvenevat selkeästi. Lääkitys valitaan yksilöllisesti: useimmilla aloitetaan allopurinoli ja vaihtoehtona käytetään febuksostaattia. Tärkeintä on ottaa lääke säännöllisesti ja yhdistää siihen elämäntapamuutokset (ruokavalio, laihtuminen), jotta hoidosta saadaan paras mahdollinen hyöty.
Kihti ja ruokavalio
Ruokavalion merkitys: Kihdin hoidossa ruokavaliolla on hyvin suuri merkitys. Kihti on aineenvaihduntasairaus, jossa veren virtsahappopitoisuus kohoaa osittain ravinnon puriiniaineiden vuoksi. Siksi kihtipotilaan ruokavalio pyritään muokkaamaan sellaiseksi, että se sisältää vähemmän puriineja ja edistää terveellistä painonhallintaa. Oikeanlainen ”kihtiruokavalio” voi laskea veren uraattipitoisuutta merkittävästi ja vähentää kihtikohtauksia. Tärkeintä on välttää ruoista ja juomista niitä, jotka tuottavat runsaasti virtsahappoa.
Vältä näitä: Seuraavat ruoka-aineet sisältävät erittäin paljon puriineja, ja kihtipotilaan on hyvä joko välttää niitä kokonaan tai käyttää vain hyvin harvoin pienin määrin:
- Sisäelimet (maksa, munuainen, kateenkorva ym.)
- Pienet kalat (esimerkiksi sardiinit, muikut, anjovikset) ja merenelävät (simpukat, katkaravut)
- Riista (peura, hirvi, jänis, tms.) ja hanhen liha
- Hiivauutevalmisteet (esim. oluessa käytettävä panimohiiva ravintolisänä)
Käytä kohtuudella: Näissä ruoka-aineissa on paljon puriineja, mutta niitä voidaan käyttää rajoitetusti. Kohtuullinen nauttiminen tarkoittaa esimerkiksi enintään noin 150 gramman annosta päivässä, eikä joka päivä:
- Punainen liha (nauta, sika, lammas) ja siipikarja (kana, kalkkuna) ilman nahkaa
- Tavallinen kala (lohikalat, turska, tonnikala ym.) ilman nahkaa
- Linssit, herneet, pavut ja soijatuotteet (kasviproteiinilähteissä on puriinia, mutta kohtuukäytöllä sallittuja)
- Parsa, kukkakaali, pinaatti, sienet
Sallitut ja suositeltavat: Monet ruoka-aineet eivät juurikaan sisällä puriineja, joten niitä voi syödä vapaammin. Tutkimuksissa on havaittu, että runsaasti vähärasvaisia maitotuotteita käyttävillä on vähemmän kihdin uusiutumista – maitotuotteet voivat siis jopa auttaa alentamaan uraattipitoisuutta. Myös kahvin kohtuukäytön on havaittu vähentävän kihtiriskiä. Terveellinen ruokavalio kihdissä painottaa seuraavia:
- Vihannekset, juurekset ja peruna (lähes kaikki kasvikset ovat turvallisia: esim. salaatti, porkkana, paprika, kurkku, tomaatti)
- Hedelmät ja marjat (esim. omena, appelsiini, kirsikat, puolukka, mustikka)
- Viljatuotteet (leipä, puuro, pasta, riisi)
- Maitotuotteet (rasvattomat ja vähärasvaiset suositeltavia)
- Kananmuna (sis. vähän puriineja, mutta keltuaisen vuoksi maltillisesti, jos veren kolesteroli on korkea)
- Kasviöljyt ja terveelliset rasvat (esim. oliiviöljy, avokado, pähkinät kohtuudella)
- Kahvi, tee, vesi (sekä kalorittomat juomat ylipäänsä)
Alkoholi ja juomat: Alkoholia kannattaa välttää, sillä kaikki alkoholijuomat heikentävät virtsahapon poistumista. Erityisesti olut on haitallista, koska se sisältää sekä alkoholia että runsaasti puriineja. Viiniä pieninä määrinä (esim. yksi lasillinen ruoan kanssa) siedetään usein paremmin, mutta tämäkin on yksilöllistä. Myös sokerilla makeutetut virvoitusjuomat ja energiajuomat kannattaa pitää minimissä, sillä runsas fruktoosin saanti nostaa virtsahappopitoisuutta.
Laihduttaminen: Ylipaino on merkittävä kihdin riskitekijä, joten painonhallinta on osa hoitoa. Jo 5–10 %:n painonpudotus voi pienentää uraattipitoisuutta selkeästi. Laihduttamisen tulee kuitenkin olla maltillista: liian nopea pudotus (tai paasto) voi päinvastoin kohottaa virtsahappoa ja laukaista kihtikohtauksen. Vältä siis tiukkoja hiilihydraatteja vähentäviä tai keto-tyyppisiä dieettejä, joissa on paljon proteiinia, sillä ne voivat lisätä puriinikuormaa. Parasta on pysyvä, hitaasti etenevä painonpudotus yhdistettynä monipuoliseen ruokavalioon.
Muista nesteytys: Runsas veden juonti auttaa virtsahappoa poistumaan. Tavoitteena voi pitää ainakin noin 2 litraa nestettä päivässä (ellei lääkäri ole rajoittanut nestemäärää esimerkiksi sydän- tai munuaissairauden takia). Juo vettä pitkin päivää; esimerkiksi joka aterialla ja aterioiden välillä. Hyvä nesteytys vähentää myös munuaiskivien riskiä.
Kirsikat ja C-vitamiini: Kansanperinteessä on pitkään puhuttu kirsikoiden auttavan kihdin hoidossa. Joidenkin tutkimusten mukaan kirsikoiden säännöllinen syönti tai hapankirsikkamehun juominen voivat vähentää kihtikohtausten todennäköisyyttä. Kirsikat sisältävät antioksidantteja (antosyaniineja), jotka saattavat lieventää tulehdusta. Tämän lisäksi runsas C-vitamiinin saanti on yhdistetty matalampaan uraattipitoisuuteen; noin 500 mg C-vitamiinia päivässä voi tutkimusten mukaan vähentää kihtikohtauksia. Kirsikoita ja C-vitamiinia voi siis huoletta sisällyttää ruokavalioon – ne eivät korvaa lääkehoitoa, mutta voivat tukea hoidon tehoa.
Yhteenvetona, kihti ja ruokavalio kulkevat käsi kädessä. Paras tulos kihdin hoidossa saadaan, kun noudatat terveellistä ruokavaliota: vältä puriinipitoisia ruokia ja alkoholia, syö runsaasti kasviksia ja kohtuudella proteiineja, ja pyri normaalipainoon. Näin pystyt usein itse merkittävästi vähentämään kihtikohtausten riskiä.
Kihdin hoito kotikonstein
Kotihoito ja itsehoidon konstit ovat tärkeitä erityisesti akuutin kihtikohtauksen ensiavussa ja kihdin pitkittyneen hoidon tukena. Kihdin kotihoitoon kuuluu monia edellä mainittuja toimenpiteitä, kuten lepo, kylmähoito, tulehduskipulääkkeiden käyttö tarvittaessa sekä ruokavaliomuutokset. Alla on koottu kotikonsteja, joilla voit itse helpottaa kihtioireita ja edesauttaa paranemista:
- Lepo ja suojaus: Anna tulehtuneen nivelen levätä. Älä yritä ”kävellä kipua auki” tai jumpata kipeää niveltä kohtauksen aikana, sillä se voi pahentaa tulehdusta. Suojaa niveltä iskuilta ja kolhuilta (esimerkiksi käytä avaraa kenkää, jos isovarvas on kipeä, tai tue kipeää sormea tarvittaessa).
- Kylmä- ja lämpöhoito: Useimmat kihtipotilaat saavat helpotusta kylmähoidosta (jääpussi tulehtuneelle nivelelle). Joskus myös lämpö voi rentouttaa lihaksia nivelen ympärillä, mutta tulehtuneelle nivelen alueelle lämpöä ei suositella akuutissa vaiheessa.
- Itsehoitolääkkeet: Kuten edellisessä luvussa todettiin, tulehduskipulääkkeet (kuten ibuprofeeni tai naprokseeni) ovat tehokas tapa lievittää kihtikipua kotona. Muista noudattaa annostusohjeita ja varoituksia. Tarvittaessa myös parasetamolia voi käyttää lisäksi kivunlievitykseen, vaikkei se yksinään riitäkään poistamaan kihtikipua.
- Juominen ja ruokavalio: Juo paljon vettä ja vältä alkoholia – etenkin olutta – kohtauksen aikana. Voit myös juoda esimerkiksi hapankirsikkamehua tai syödä tuoreita kirsikoita osana ruokavaliota, sillä niillä saattaa olla tulehdusta hillitsevä vaikutus (kuten edellä kerrottiin). Kevyt, vähäpuriininen ravinto on suositeltavaa kohtauksen aikana.
- Kipua lievittävä asento: Jos isovarpaan tyvi on tulehtunut, voit makuulla ollessasi pitää peiton koholla esimerkiksi sijoittamalla jalkopään kohdalle tyynyn tai käyttämällä peittokaaren, jotta peiton paino ei kosketa kipeää niveltä. Samoin kädessä oleva kihti on hyvä pitää kohoasennossa tyynyn päällä.
- Paikalliset voiteet: Apteekista saatavat tulehduskipuvoiteet tai -geelit voivat lievästi helpottaa pintapuolista kipua nivelen alueella. Ne eivät kuitenkaan usein yksin riitä kihtikivun hoidossa, sillä kipu on hyvin syvällä nivelessä.
- Yrttiravinteet ja luontaistuotteet: Joidenkin kokemusten mukaan esimerkiksi inkivääri tai kurkumiini (kurkuma) voivat lievittää tulehdusta. Näiden teho kihtiin ei ole tieteellisesti vahvistettu, mutta kohtuullisina määrinä niiden käytöstä ruoassa tai teejuomana tuskin on haittaa. Varmistu kuitenkin, ettei jokin luontaistuote haittaa muuta lääkitystäsi.
Kotikonstein voit siis helpottaa kihtioireita ja edesauttaa paranemistasi. On kuitenkin muistettava, että kihdin hoito kotikonstein ei korvaa lääketieteellistä hoitoa: jos kohtaukset toistuvat usein tai kipu on erittäin kova, tulee kääntyä lääkärin puoleen. Parhaat tulokset saavutetaan, kun yhdistetään lääketieteellinen hoito (kuten edellä kuvatut kihtilääkkeet) ja omat kotihoitokeinot.
Kihti ja liikunta
Liikunta on terveellisen elämäntavan kulmakiviä, ja myös kihdistä kärsivä potilas hyötyy sopivasta liikunnasta. Säännöllinen liikunta auttaa painonhallinnassa, parantaa verenkiertoa ja yleiskuntoa sekä vähentää moniin aineenvaihduntasairauksiin (kuten tyypin 2 diabetekseen ja korkeaan verenpaineeseen) liittyviä riskitekijöitä. Koska metabolinen oireyhtymä ja ylipaino altistavat kihdille, on liikunta olennainen osa kihdin kokonaisvaltaista hoitoa.
Akuutti vaihe: Kihtikohtauksen aikana liikuntaa tulee välttää tulehtuneella nivellä. Älä rasita kipeää niveltä akuutissa tulehduksessa, vaan anna sen toipua rauhassa. Kun tulehdus on ohi ja kipu helpottanut, aloita nivelen liikuttelu varovasti (kevyt koukistus- ja ojennusliike auttaa palauttamaan nivelten liikeradan) ja voit sitten palata normaalin liikkumisen pariin vähitellen.
Sopivat liikuntamuodot: Kihtipotilaalle suositellaan erityisesti kohtuukuormitteista kävelyä, vesiliikuntaa (kuten uintia tai vesijumppaa) ja pyöräilyä. Nämä lajit eivät rasita niveliä liikaa ja auttavat painonhallinnassa. Voit tehdä myös lihaskuntoharjoittelua maltillisesti; vahvat lihakset tukevat niveliä. Tärkeintä on löytää liikuntamuoto, joka tuntuu itselle mieluisalta ja jota voi harrastaa säännöllisesti.
Vältä äärimmäisyyksiä: Erittäin raskas ja pitkäkestoinen liikunta (esimerkiksi maratonharjoittelu) voi aiheuttaa tilapäistä nestehukkaa ja kudosvaurioita elimistöön, mikä saattaa laukaista kihtikohtauksen alttiilla henkilöllä. Kohtuullisuus on avain: pyri liikuntaan, joka hengästyttää maltillisesti ja josta keho palautuu hyvin. Muista juoda vettä liikunnan yhteydessä riittävästi, jotta nestetasapaino säilyy.
Nivelten hyvinvointi: Kiinnitä huomiota niveliisi liikunnan aikana. Käytä tarvittaessa hyviä, tukevia jalkineita ja tarvittaessa esimerkiksi polvitukia tai pohjallisia, jos nivelissä on kulumaa. Vältä liikuntalajeja, joissa on suuri vammariski tai paljon nivelärsytyksiä. Kevyet venyttelyt ja liikkuvuusharjoitukset auttavat säilyttämään nivelten liikelaajuudet.
Yhteenvetona, kihti ja liikunta eivät sulje toisiaan pois: kun kihti on hyvässä hoitotasapainossa (eikä akuutti tulehdus päällä), liikunta on suositeltavaa ja auttaa pitämään taudin hallinnassa. Kuuntele omaa kehoasi ja vältä rasittamasta kipeitä niveliä pahenemisvaiheessa, mutta hyödynnä oireettomat kaudet aktiiviseen elämään.
Kihti vai nivelrikko sormissa?
Kihtiä nähdään useimmiten alaraajojen nivelissä, mutta joskus myös sormien nivelet voivat tulehtua kihtikohtauksen myötä. Toisaalta ikääntyneillä ihmisillä on hyvin yleisesti nivelrikko sormissa (sormien pienten nivelten kulumasairaus), joka aiheuttaa paksuuntumia ja nystyröitä sormien niveliin sekä jäykkyyttä ja kipua. Miten erottaa, onko kyseessä kihti vai nivelrikko sormissa?
Kihtiin viittaavaa: Jos sormen nivel tulehtuu hyvin äkillisesti, punoittaa voimakkaasti ja on erittäin kipeä, ja jos taustalla on kohonnut virtsahappo tai aiempia kihtikohtauksia muissa nivelissä, on syytä epäillä kihtiä. Kihti sormissa esiintyy tavallisesti niillä potilailla, joilla tauti on jatkunut kauan (krooninen kihti) tai virtsahappoarvot ovat olleet hyvin korkeita. Kihti voi aiheuttaa ihonalaisia toofuksia myös sormien alueelle: niveltä ympäröiviin kudoksiin, jänteisiin tai vaikkapa korvien rustoihin voi kertyä uraattikiteitä. Nämä kyhmyt ovat uraattikiteiden muodostamia toofuksia, ja ne voivat muistuttaa nivelrikon aiheuttamia muodonmuutoksia. Toofukset ovat kuitenkin yleensä pehmeämpiä ja hieman liikkuvia ihon alla.
Nivelrikkoon viittaavaa: Nivelrikon (artroosin) aiheuttamat sorminivelten muutokset kehittyvät hitaasti vuosien kuluessa. Sormien nivelrikossa sormien viimeisiin niveliin (kynnen lähelle) syntyy usein kovia kyhmyjä (Heberdenin nystyt) ja keskimmäisiin niveliin Bouchardin nystyt. Nivelrikon kipu ei yleensä ole äkillisesti räjähtävää, vaan pikemminkin ajoittaista jomotusta ja sormien jäykkyyttä, joka pahenee rasituksessa. Nivelrikossa ei myöskään esiinny voimakasta tulehdusreaktiota: nivel saattaa turvota hieman ja sormiin kehittyy ajan myötä lihaskovettumia, mutta punoitus ja kuumotus ovat lieviä tai puuttuvat.
Joskus nivelrikko ja kihti voivat esiintyä samanaikaisesti: ikääntyneellä kihtipotilaalla voi olla myös nivelrikkoa sormien nivelissä, mikä voi mutkistaa taudin kuvaa. Tarvittaessa lääkäri voi ottaa nivelnesteestä näytteen ja tutkia, onko siellä uraattikiteitä mikroskoopissa – näin erotusdiagnoosi varmistuu. Myös röntgen- tai ultraäänitutkimus voi auttaa erottamaan, kumpi on kyseessä (kihtiin liittyy joskus luun reikiintymiä ja toofuskyhmyjä, kun taas nivelrikossa näkyy nivelrakojen kaventumista ja luupiikkejä).
Hoitoero: Nivelrikon hoito sormissa painottuu oireiden lievitykseen: käsien jumppaamiseen, tarvittaessa tulehduskipuvoiteisiin tai -lääkkeisiin sekä yöllä tukilastojen käyttöön (jotta sormet pysyvät suorina). Kihtikohtauksen hoito sormessa on samanlainen kuin muissakin nivelissä: tulehduskipulääkkeet, kortisoni ja tarvittaessa kihtilääkitys pitkillä aikaväleillä. Eli jos nivelnesteestä löytyy uraattikiteitä, hoidetaan kihtiä edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti.
Yhteenvetona: nivelrikko sormissa on yleinen vaiva, joka kehittyy hitaasti ja aiheuttaa lievempää, kroonista nivelkipua, kun taas kihti sormessa on harvinaisempi äkillinen tulehdus, joka aiheuttaa voimakkaan kivun. Lääkärin tutkimukset auttavat erottamaan nämä kaksi toisistaan ja takaavat, että saat oikean hoidon vaivaasi.
Kihti ja muut sairaudet
Kihtiin liittyy usein muita sairauksia, ja sen hoitoa on syytä tarkastella osana kokonaisterveyden ylläpitoa. Monella kihtipotilaalla on esimerkiksi korkea verenpaine, ylipainoa, rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä (kuten korkea kolesteroli) tai tyypin 2 diabetesta. Näitä kaikkia on hoidettava huolella, sillä ne paitsi lisäävät kihtikohtausten riskiä, myös kihtipotilailla on korkeampi riski sydän- ja verisuonitauteihin.
Verenpaine- ja sydänlääkkeet: Eräät verenpainelääkkeet, kuten tiatsididiureetit (”nesteenpoistolääkkeet”), voivat nostaa veren virtsahappopitoisuutta ja laukaista kihtikohtauksia. Jos sinulla on kihti ja käytät esimerkiksi hydroklooritiatsidia tai muuta diureettia, keskustele lääkärisi kanssa, olisiko vaihtoehtoja verenpaineen hoitoon. Toisaalta monet sydän- ja verenpainelääkkeet (kuten eräät angiotensiinireseptorin salpaajat ja kalsiumkanavan salpaajat) eivät vaikuta haitallisesti kihtiin. Pieniannoksinen asetyylisalisyylihappo (aspiriini) on monelle sydänpotilaalle tarpeen veritulppien ehkäisyyn, eikä sitä tule omin päin lopettaa. On kuitenkin hyvä tietää, että aspiriini pieninä annoksina voi nostaa uraattipitoisuutta ja siten hieman pahentaa kihtiä – tämä huomioidaan kihtisi hoidossa (esimerkiksi varaamalla tehokas kihtilääkitys, jos aspiriinia on pakko käyttää).
Munuaisten terveys: Virtsahappo poistuu pääasiassa munuaisten kautta. Jos sinulla on munuaisten vajaatoimintaa, virtsahapon eritys on vähäisempää ja kihti voi olla hankalampi hoitaa. Munuaisten terveydestä on siis huolehdittava: vältä tulehduskipulääkkeiden ylenmääräistä käyttöä, pidä verenpaine ja verensokeri hyvässä tasapainossa ja käy säännöllisissä munuaiskontrolleissa, mikäli lääkärisi on niin määrännyt. Allopurinolin tai febuksostaatin annostus saatetaan pitää maltillisempana, jos munuaisten toiminta on heikentynyt, jotta lääke ei kerry liikaa elimistöön.
Sydän- ja aivoterveys: Kihti ei ole vain nivelsairaus, vaan se kytkeytyy usein koko elimistön aineenvaihduntaan. On hyvä muistaa, että kihti on merkki kohonneesta riskistä sairastua sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. Siksi on tärkeää huolehtia, että mahdollinen verenpainetauti, kolesteroli ja diabetes ovat hyvässä hoitotasapainossa. Liikunta, painonhallinta ja terveellinen ruokavalio auttavat myös tässä mielessä.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että kihdin hoito ei ole irrallaan muusta terveydestä. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun hoidetaan paitsi niveloireet, myös kaikki taustasairaudet ja riskitekijät kuntoon. Tällöin kihtikin pysyy paremmin kurissa ja elämänlaatu kohenee.
Usein kysyttyä kihdistä (UKK)
Voiko kihti parantua kokonaan? Kihtiä voidaan tehokkaasti hoitaa niin, että oireet pysyvät poissa, mutta taipumus kohonneeseen virtsahappoon säilyy usein läpi elämän. Lääkityksen ja ruokavalion avulla monet kihtipotilaat eivät enää saa kohtauksia, mutta jos hoidon lopettaa kokonaan, kohtaukset voivat palata. Joillakin potilailla (erityisesti jos he pystyvät pudottamaan painoa ja pitämään uraattiarvot kurissa ruokavaliolla) kihti voi pysyä oireettomana ilman lääkettä, mutta tämä vaatii huolellista seurantaa.
Pitääkö kihtilääkettä syödä loppuelämä? Moni kihtipotilas käyttää allopurinolia tai vastaavaa lääkettä hyvin pitkiä aikoja, joskus koko loppuelämänsä. Tällä pyritään varmistamaan, ettei uraattipitoisuus pääse uudelleen nousemaan ja aiheuttamaan nivelvaurioita. Joskus, kun kihti on ollut vuosia remissiossa (ei kohtauksia) ja potilas noudattaa hyvää ruokavaliota, lääkäri voi kokeilla lääkityksen lopettamista. Tämä on kuitenkin yksilöllistä, eikä koskaan pidä lopettaa lääkettä omin päin ilman lääkärin ohjetta.
Mikä ruoka on erityisen pahasta kihtipotilaalle? Puriinipitoisimmat ruoka-aineet ovat ongelmallisimpia: sisäelimet (kuten maksa ja munuaiset) sekä tietyt pienet kalat (anjovis, silli, muikku) ja merenelävät kannattaa jättää pois ruokavaliosta. Myös runsas lihansyönti voi provosoida kohtauksia, joten punaista lihaa ja rasvaista kalaa kannattaa syödä vain pieniä annoksia. Toisaalta moni ruoka on turvallista: esim. maitotuotteet, viljat, kasvikset ja hedelmät voi ottaa ruokavalioon huoletta.
Voiko alkoholia juoda, jos on kihti? Alkoholi – erityisesti olut – pahentaa kihtiä ja voi laukaista kohtauksia. Olut sisältää paljon puriineja ja alkoholi itsessään vähentää virtsahapon poistumista munuaisten kautta. Siksi suositus on välttää alkoholia tai ainakin rajoittaa sitä voimakkaasti. Jos juot alkoholia, viiniä pidetään kohtuullisena vaihtoehtona (esim. lasillinen silloin tällöin), mutta tämäkin on hyvin yksilökohtaista – toiset saavat kohtauksen jo pienestä määrästä alkoholia.
Mitä eroa on kihdillä ja valekihdillä? Valekihti (pseudokihti) on eri sairaus kuin ”oikea” kihti. Siinä niveliin kertyy kalsiumkiteitä (kalsium-pyrofosfaattia) uraattikiteiden sijaan. Oireet voivat muistuttaa kihtiä (niveltulehdus, yleensä polvessa tai muussa isossa nivelessä), mutta valekihtiin ei tehoa kihtilääkkeet kuten allopurinoli. Sen hoitoon käytetään tulehduskipulääkkeitä ja kortisonia kohtauksittain. Lääkäri erottelee kihdin ja valekihdin nivelnestenäytteiden avulla: uraattikiteet näkyvät erilaisina kuin kalsiumkiteet mikroskoopissa.
Onko kihti nivelreuma? Ei ole. Nivelreuma on autoimmuunisairaus, jossa elimistön puolustusjärjestelmä hyökkää niveliin aiheuttaen laaja-alaista niveltulehdusta. Nivelreumassa oireet ovat usein symmetrisiä molemmin puolin kehoa ja jatkuvat pitkään. Kihti taas johtuu virtsahappokiteistä ja kohtaukset ovat äkillisiä ja paikallisia. Kihti voi uusiutua mutta kohtaukset jäävät välistä pois, kun taas nivelreumassa tulehdus on jatkuvampaa. Hoitokin on eri: nivelreumaa hoidetaan reumalääkkeillä, kun taas kihtiä lähinnä aineenvaihduntaan vaikuttavilla kihtilääkkeillä.
Onko kihti vain miesten sairaus? Kihti on toden totta yleisempää miehillä: heistä noin 5–7 % sairastuu elämänsä aikana, kun taas naisista arviolta 1–2 %. Naisilla kihdin riski lisääntyy vaihdevuosien jälkeen. Syy eroon on hormoneissa: naishormoni estrogeeni lisää virtsahapon erittymistä, joten hedelmällisessä iässä olevat naiset saavat kihtiä hyvin harvoin. Vaihdevuosien jälkeen erot tasoittuvat ja yli 80-vuotiailla naisetkin voivat sairastaa kihtiä lähes yhtä usein kuin miehet.
Voiko kihti aiheuttaa munuaiskiviä? Kyllä voi. Virtsahappo voi kiteytyä myös munuaisissa, jolloin muodostuu virtsakiviä. Noin joka kymmenellä kihtipotilaalla esiintyy uraattikiviä munuaisissa jossain elämän vaiheessa. Munuaiskivet voivat aiheuttaa kylkikipua ja verivirtsaisuutta. Hyvä nesteytys (2–3 litraa vettä päivässä) on paras keino ehkäistä munuaiskiviä. Kihtilääkkeet, kuten allopurinoli, myös vähentävät munuaiskivien muodostumista laskemalla uraattipitoisuutta.
Voiko nuori ihminen sairastua kihtiin? Alle 30-vuotiailla kihti on hyvin harvinainen. Jos nuorelle (esimerkiksi parikymppiselle) miehelle puhkeaa kihti, taustalla voi olla perinnöllinen aineenvaihduntavirhe (esim. entsyymipuutoksesta johtuva virtsahapon ylituotanto) tai jokin muu altistava tekijä. Myös esimerkiksi joidenkin syöpien solunsalpaajahoidot voivat nostaa virtsahappoa ja aiheuttaa kihtioireita nuorillakin. Pääsääntöisesti kihti on kuitenkin keski- ja vanhuusiän vaiva.
Disclaimer: Tämä artikkeli tarjoaa yleisiä tietoja kihdistä ja sen hoidosta. Se ei korvaa ammattimaisen terveydenhuollon antamia neuvoja, diagnoosia tai hoitoa. Ota aina yhteyttä lääkäriin tai terveydenhuollon ammattilaiseen yksilöllistä hoitosuunnitelmaa varten, erityisesti jos oireesi ovat vaikeita tai epäselviä.
