Sydänperäinen huimaus – syyt, oireet ja hoito

Huimaus on erittäin yleinen oire, ja valtaosassa tapauksista taustalla on vaaraton fysiologinen häiriö (kuten jännitysniska eli servikaalinen huimaus tai sisäkorvan kaarikäytävien sakkojen irtoaminen). Aivot ovat kuitenkin kehomme herkin elin; ne vaativat jopa 20 prosenttia koko elimistön verenvirtauksesta ja happikapasiteetista. Koska aivokudos ei kykene varastoimaan happea, pienikin häiriö sydämen pumppaustoiminnassa heijastuu neurologisina oireina, joista voimakas ja usein näkökykyä kapeuttava huimaus on kaikkein varhaisin indikaattori.

Kliinisessä potilasarviossa on aina ensisijaisen tärkeää erottaa sisäkorvaperäinen ”ympäripyörivä” heitehuimaus (vertigo) vakavammasta, hemodynaamisesta ja tajunnan menetykseen johtavasta sydänperäisestä huimauksesta. Tässä lääketieteellisessä katsauksessa pureudumme huimauksen kardiologiseen taustaan: patofysiologiaan, rytmihäiriöiden vaikutuksiin elimistössä ja selkeisiin toimintaohjeisiin kohtausoireiden ilmetessä.

Sydän ja aivot: Verenpaineen fysiologinen dynamiikka

Aivojen normaali verenkierto edellyttää jatkuvaa ja vakaata valtimoverenpainetta. Paine puolestaan vaatii, että sydän säilyttää tavoitteen mukaisen iskutilavuuden. Verenpaineen nopea repeämä alaspäin johtaa aivojen hypoksiaan. Tyypillisimmät sydämen ja verisuonten mekaaniset vikatilat, jotka laukaisevat neurologisen huimauksen, ovat:

• Ortostaattinen hypotensio: Kun potilas nousee nopeasti makuulta seisomaan, painovoima vetää nestettä alaraajoihin. Jos verisuonet eivät autonomisen hermoston ohjaamana supistu välittömästi tai sydämen syke ei nouse kompensoidakseen tilannetta, aivojen valtimopaine romahtaa hetkellisesti. Tämä on yleistä tiettyjen verenpainelääkkeiden käyttäjillä sekä ikääntyneillä.
• Sydämen vajaatoiminta tai rakenteelliset läppäviat: Esimerkiksi tiukka aorttaläpän ahtauma (stenoosi) estää veren normaalin virtaamisen vasemmasta kammiosta aorttaan. Sairauksien tai sydäninfarktin vaurioittama sydänlihas saattaa olla niin heikentynyt, ettei sen voima riitä pumppaamaan verta painovoimaa vastaan aivoille edes kevyessä rasituksessa.

Rytmihäiriöt (Arytmiat): Sähköisen johtumisjärjestelmän pettäminen

Rytmihäiriöt edustavat lääketieteellisesti kenties kaikkein arvaamattominta huimauksen laukaisijaa. Terve sinussolmuke säätää sykkeen levon noin 60 lyönnistä rasituksen huomattavasti korkeampiin lukemiin sekunneissa. Rytmihäiriössä sydämen sähköinen depolarisaatio häiriintyy joko rytmin hidastuessa, kiihtyessä epäsuhtaisesti tai muuttuessa täysin satunnaiseksi.

Huimaus rasituksessa on lääketieteen selkeä indikaattori

Kliinisen diagnostiikan keskeisin kysymys on aina se, missä tilanteessa huimausoire alkaa. Rasna ja fyysinen aktiivisuus rasittavat sydäntä verenkierrollisesti valtavasti. Esimerkiksi portaiden nousussa terve sydänlihas vaatii sepelvaltimoiden kautta erittäin paljon runsashappista verta pysyäkseen käynnissä.

Mikäli voimakas huimaus haittaa potilasta vasta ja ainoastaan liikunnan tai ponnistelun aikana, riskinä on useimmiten sydänlihasiskemia (sydänlihaksen vakava hapenpuute). Ahtautuneet sepelvaltimot estävät sydämen ravitsemuksen, jolloin lihas kamppailee ja sen sähköinen toiminta horjuu tuottaen nopean ja lamauttavan rytmihäiriön.

Akuuttitilanteessa tähän ei saa koskaan suhtautua olankohautuksella. Jos harrastaessasi liikuntaa tunnet sumenemista ja oireeseen liittyy repivä, puristava tai hartiaan/leukaan säteilevä kipu – tai epänormaali painon tunne rintalastan takana – toimintatapa on laittaa potilas välittömästi puoli-istuvaan asentoon lepoon ja hälyttää ambulanssi paikalle.

Potilaiden todellisuus: Vertaistuen merkitys diagnoosissa

Lääketieteellisten ohjeistusten ulkopuolella todellisten oireiden varoitusmerkit voivat näyttäytyä arjessa epämääräisinä, usein pelonsekavina rytmihäiriötuntemuksina ja niska-hartiaseudun jännityksen sekoittumisena ahdistukseen. Monesti päivystykseen lähtö on korkean kynnyksen takana. Alla oleva automaattisesti päivittyvä läpileikkaus esittelee reaaliaikaisesti avointa keskustelua potilasyhteisöistä, joissa henkilöt jakavat tuoreita kokemuksiaan ”muljahtelusta” ja rytmiin liittyvistä pelkotiloista:

Näin erotat vaarattoman ja vaarallisen huimauksen

Ylilääkäritasoisessa päivystyksessä erotusdiagnostiikka – eli vaarattomien tilojen erottaminen hengenvaarallisista – pohjautuu tarkkaan oirekuvaan. Vaikka diagnoosin tekee aina terveydenhuollon ammattilainen, voit havainnoida tilannetta potilaan oireiden perusteella karkeasti seuraavasti.

Todennäköisesti vaaraton huimaus

• Subjektiivinen tunne on selkeän ”karusellimainen” tai ympäri pyörivä, aivan kuin huone kääntyisi ympäri.
• Oire laukeaa ensisijaisesti pään äkillisessä liikuttelussa tai yöllä sängyssä kylkeä käännettäessä (tyypillinen hyvänlaatuinen asentohuimaus elikkä BPPV).
• Huimaus kestää vain muutamia sekunteja, kun potilas nousee nopeasti kykyystä seisomaan (ortostaattinen reaktio).
• Mukana on pitkään jatkunut stressi, univaje tai intensiivinen näytön tuijottaminen ilman lihasperäisiä vaurioita (niska-hartiaseudun lihasjännityksiin liittyvä eli servikaalinen huimaus).

Todennäköisesti sydänperäinen tai neurologinen huimaus (Vaarallinen red flag)

• Oire ei johdu asennonvaihdosta tai pään kääntelystä, vaan iskee päälle fyysisessä, sykeluokkaa nostavassa rasituksessa.
• Näkö hämärtyy ns. ”putkinäöksi”, ja tajunta alkaa oikeasti pettää (paksunee ja pimenee), mutta huonetta ympäripyörivää tunnetta ei lainkaan synny.
• Liitännäisenä esiintyy sydänkohtaukseen viittaavaa rintakipua, selittämätöntä ylävatsan kipua tai massiivista kylmää hikeä.
• Fokaaliset aivo-oireet: Jos huimaukseen yhdistyy toisen suupielen roikkuminen, kyvyttömyys nostaa toista kättä kunnolla ilmaan tai puheen vahva sekoittuminen (aivohalvauksen oireet). Ryhdy tällöin välittömiin TIA- ja infarktiepäilytoimenpiteisiin.

Analyyttinen diagnostiikka: Kardiologinen kliininen data

Nykyaikaisessa sydäntutkimuksessa pelkkä lääkärin kuuntelu fonendoskoopilla on vain alkupiste. Huimauksen kardiologinen sulkeminen – eli varmuus siitä ettei vika ole sydämessä – edellyttää vähintään hyvätasoista EKG:tä (sydänsähkökäyrää) ja usein sydämen rakenteet näyttävää kaikukuvausta (ultraääni / ECHO), raskaampaa rasitus-EKG:tä ergometrilla polkien tai oireen jatkuvaa seurantaa digitaalisella rytmisiirrolla, ns. Holter-rekisteröinnillä, kotioloissa pitkien aikajaksojen kohdalta.

Lääketieteen nopea kehitys farmakologisessa sydämen vajaatoiminnan ja eteisvärinän lääkinnällisessä interventioissa edellyttää lääkäreiltä uusimman suostumuksen seuraamista. Ohessa esitellään livenä päivittyvää reaaliaikaista PubMedin ja suomalaisen Finnan tutkimusdataa erikoisasiantuntijoiden julkaisuista kardiovaskulaarisen dysfunktion laukaisemassa huimauksessa ja synkopeetianteiden etiologiassa:

Lopputulema: Sydänoireisiin reagoidaan välittömästi

Sydänperäinen huimaus muodostaa poikkeuksen tavanomaisten ohimenevien huimauskohtausten joukossa. Se kertoo sydämen patofysiologisesta epäsuhdasta happitasojen ja tuotetun sähkövoiman välillä. Erityisesti myöhemmällä iällä kohdalle sattuessaan nämä ”sumenemiset” ja pyörtymiset voivat ennakoida merkittävää vajaatoimintaa tai vakavan kammiovärinän kehittymistä.

Vastuuvapaus ja laillinen lausunto: Tämä kliininen artikkeli toimii tiedettä taustoittavana informaationa, eikä se voi tai saa korvata perusteellista ja henkilökohtaista terveydenhuollon arviota. Mahdollisten poikkeavien verenkiertohäiriöiden ilman ilmeistä, vaaratonta syytä tulkinta vaatii välitöntä tutkimusta päivystyksellisesti, ja tajunnantasoa alentavissa hätätilanteissa sekä rintakipuisissa tilanteissa potilaan velvollisuutena on soittaa hätänumeroon (112).