Astman ja allergioiden mysteeri: Kaupunkien ja maaseudun erot sairastavuudessa
Immuunijärjestelmä on monimutkainen koneisto, joka oppii tunnistamaan hyvän ja pahan ulkoisista ärsykkeistä. Suomen astma- ja allergiatilastot muodostavat kuitenkin todellisen lääketieteellisen paradoksin avoimessa Kelan erityiskorvattavuusdatassa: koskaan historian aikana emme ole asuneet näin steriilisti, puhtaiksi siivotuissa asunnoissa huippuunsa säädetyn koneellisen ilmanvaihdon alla – ja koskaan historiassa suomalaisten immuunipuolustus ei ole ylireagoinut koivun siitepölyyn, huonepölypunkkeihin tai lemmikkieläimiin tällaisella volyymillä. Kela-data osoittaa astmalääkkeiden erityiskorvausten olevan valtaisia koko elämän kestolta. Vastaus allergioiden epidemialle löytyy kaupungistumisen maantieteellisestä tilastoanalyysistä, joka tiivistyy lääketieteelliseen käsitteeseen ”biodiversiteettihypoteesi”.
Betoniviidakon yliherkkä immuunipuolustus
Jos rinnastamme allergioiden syntyvyyden luonnonläheisyyden indeksin kanssa, data jakaa kansakunnan rajusti kahteen.
- Metropolien allergiakeskittymät: Pääkaupunkiseudulla ja Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa kliinisten allergioiden ja astmadiagnoosien pitoisuus asukaslukua kohden on selvästä suurempi kuin maaseutukunnissa. Kun lasten kosketus maaperän monimuotoiseen mikrobistoon – multaan, maaeläimiin, metsänpohjan neulasiin – leikataan nollaan asfaltin, tekonurmien ja ylisiivottujen päiväkotiympäristöjen myötä, lasten kehittyvä immuunijärjestelmä ”tylsistyy”. Täydellinen puute luontaisista patogeeneistä aiheuttaa sen, että järjestelmä kääntyy ylikierroksilla viattomia ärsykkeitä, kuten eläinhilsettä tai pähkinäproteiinia, vastaan.
- Karjalainen todiste rajan takaa: Epidemiologit pitävät suomalais-venäläistä ”Karjala-tutkimusta” maailmanluokan dataesimerkkinä. Analysoiduissa tilastoissa on osoitettu kiistatta, että Venäjän puolella rajaa, jossa maalaismaisempi, eläinläheisempi ja ”epäpuhtaampi” elämäntapa on säilynyt, astma ja klassinen atopia ovat jopa kymmenen kertaa harvinaisempia kuin geeniperimältään tismalleen samanlaisella väestöllä rajan länsipuolella, Suomen steriilimmillä alueilla.
Lääkinnällinen kierre vs. luontoaltistus
Kelan korvausdata tuo paljaasti ilmi massiivisen rahoituksen, joka ohjautuu oireiden lievittämiseen. Suuntaamme vuosittain kymmeniä miljoonia euroja inhaloitaviin kortikosteroideihin (astmapiippuihin), antihistamiineihin (allergialääkityksiin) sekä kalliisiin yksityisen puolen siedätyshoitoklinikoiden subventioihin. Samaan aikaan datavetoinen kansanterveystutkimus osoittaa täysin päinvastaiseen interventioon: altistamiseen.
Suomalainen keksintö – päiväkotien pihoille asennettavat ”metsäflooramatot” (joiden maaperässä muhivat monimuotoiset, immuunijärjestelmää sparraavat harjoitusbakteerit) on yksi innovaatioden kirkkaimmista tähdistä. Kliininen data osoitti, että jo kuukauden ihokontakti mikrobirikkaaseen maa-ainekseen muutti leikki-ikäisten immunologista veriprofiilia suojaavampaan, tulehdusta ehkäisevään (anti-inflammatoriseen) suuntaan. Sosiaalipolitiikan ja terveyshallinnon asiantuntijoille viesti on kova: betonoimalla jokaisen pihan tuhoamme paitsi luonnon monimuotoisuuden myös sisältämme sen ekosysteemin, jota ilman immuunijärjestelmämme alkaa tuhota itseään hitaalla tukahtumisella.
Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Kansallinen Allergiaohjelma ja Kela.